Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Hän oli yhdeksän- tai kymmenvuotiaana seurannut äitiään "maailmalle", kuten suomalaiset sanovat. Puute oli heidät ajanut pois heidän yksinäisestä torpastaan, kun perheenisä oli kuollut. Tukholmassa äiti oli päässyt erään värjärin palvelukseen, mutta oli itsekin pian sen jälkeen kuollut jättäen poikansa orvoksi.
»Mitä minä teen täällä?» kysyi hän itseltään. »Kuinka olen tullut tänne ja miksi olen jättänyt punaisen purteni vesiä viilettämään? Hyvä, että on edes kannel täällä kerallani. Vaikka onkin täällä onni ollakseni, tuntisin ilman sitä itseni tuiki orvoksi ja yksinäiseksi.»
Julius Montanuksella oli hellä ja tunteellinen, melkein naisellinen luonne. Aikaisin orvoksi jääneenä hän oli joutunut Cetheguksen hoitoon. Tämän paljon lahjakkaampi henkilöllisyys oli painostanut häntä ja tehnyt hänet hiukan araksi.
Saksalaista ei hänessä ollut muuta kuin pitkähkö ja jäykkä vartalo, ylväs hymy ja jotakin naurettavan epäsointuista puvussa, mistä saksalaiset naiset aina tuntee. Frédérique, joka varhain oli jäänyt orvoksi, sai orpanansa kanssa kasvatuksensa Münchenissä; vaikka maailma sitten olikin heidät toisistansa erottanut, oli heidän välillänsä säilynyt hyvä ystävyys.
Karvas oli mieleni, niin karvas kuin seitsenvuotiaan poikapalkeron mieli voi olla, kun surma teki semmoisen vääryyden, että vei parhaan ystäväni ja hyväntekijäni. Vaan siinä ei auttanut itku eikä valitus. Surma teki tehtävänsä. Minä jäin orvoksi.
Nyt on minun hyvä olla. Minä olen kotona. Olen hyvässä turvassa. Minun ei ole tarvis enää milloinkaan tuntea itseäni orvoksi eikä yksinäiseksi. Kaikki murheet ovat minun hartioiltani haihtuneet ja kaikki huolet huomisesta. Tunnen olevani rakastettu. Ja se riittää minulle. Tunnen kelpaavani täällä sellaisena kuin olen. Ei kukaan tahdo karsia minusta pois mitään eikä minua toisenlaiseksi pakottaa.
Voi sitä, voi! joka isältä lähti, Ikäisen, horjuvan vanhemman heitti, Pakonsa öisehen pimeään peitti. Isä, oi isäni! Isäkös lietkään? Lapseksi minun vai orvoksi teitkään? Surmasit äitini lempeän, jalon, Multahan minulta hautasit valon, Heitit mun portaille emottomille, Oloille viskasit armottomille. Oisit jo antanut alttiiksi munkin Kauppojes' väliksi, valtoihin kunkin.
Antoipa minulle vielä toiveita siitäkin, että kun se valmistuu, hän ehkä painattaa sen lehtensä novelliosastoon. Matkustin maalle enoni luo, joka oli pappina Pohjanmaalla ja jonka kotona minä, jäätyäni jo nuorena orvoksi tytöksi, olin elänyt kuin talon omana lapsena. Minulla oli jo työn edistyessä ollut tunnonvaivoja siitä, mihin olin ryhtynyt. Hyödytinkö minä ketään sillä, mitä tein?
Jos joku lapsi jää aivan orvoksi, niin tarjoutuu useammiten monet perheet ottamaan lapsen omakseen. Kuinka toisin on meillä! Mutta monta taloutta on täälläkin, jotka eivät milloinkaan kylvä mitään, vaan ostavat leivän-aineen, vaikka kuten sanottu hyvää peltomaata on kyllä runsaasti saatavana.
Hän jätti orvoksi pienen kahdeksantoista kuukautisen tyttären. Tuosta pienestä tytöstä tuli sittemmin rouva de Sevigné. Kreivi de Toirac vetäytyi varustusväkineen Saint-Martin'in linnoitukseen ja ahtoi satakunnan miestä pieneen La Prée-nimiseen linnaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät