Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Hänkin iloitsi suuresti heille tulostani, sillä ystäwäni oli usein minusta ikäwällä puhunut hänelle. Jos mihin loi silmänsä, ei ystäwäni asumuksessa ja awiollisessa perhe=elämässä näkynyt muuta kuin pelkkää onnellisuutta, kaikki mitä tuon kodin autuuttamiseen oli tarwittu, oli heillä saatawissa.
Ei ainoakaan tuulahus häirinnyt tämän tunnin onnellisuutta, ja vaikka heikkoja kitarrin helähyksiä ja iloisia ääniä silloin tällöin nousi Darron lehdoista, tekivät ne linnassa vallitsevan merkillisen hiljaisuuden ainoastaan sitä juhlallisemmaksi.
Anna olikin yksi semmoisista perinpohjin iloisista ihmisistä, jotka eivät silmänräpäystäkään epäile sitä, että elämä ei olisi täynnä onnellisuutta ja hauskuutta ja jotka katsovat murheen, ei miksikään välttämättömäksi varjoksi, jota paitsi valolla ei olisi mitään vaihtelevaisuutta, vaan ainoastaan muutamiksi mustiksi viivoiksi, jotka silloin tällöin sattumalta tulevat taululle, mutta jotka eivät millään oikeudella ole siihen kuuluvia eivätkä osia itse siinä käsittämättömässä taideteoksessa, jota nimitetään kohtaloksi.
Ei kiitoksia, siitä hän oli jo saanut kylläkseen. Sen edestä hän ei suinkaan enää tyyntä onneaan uhraisi. Kerran hän oli sen tehnyt, silloin Liisan vuoksi. Eikähän hän silloinkaan ollut suinkaan mitään sisällistä onnellisuutta uhrannut, ainoastaan ulkonaista hyvinvointia ja elämän-mukavuutta. Ja nytkö hän panisi alttiiksi sisäisen hyvinvointinsa? Ei kiitoksia! Minkä edestä, kenen edestä?
Jollei parempaa ja rauhallisempaa turvapaikkaa omalle tunnolle olisi, kun nuoruuden rakkaus, niin olisimme hukassa. Ei, muuta onnellisuutta ei ole, kun velvollisuuksien täyttäminen, niin luulen minä tästä hetkestä alkaen." "Oi Jumala!" huokaisi Heleena: "Mitkä velvollisuudet! Minä kauhistun niitä!"
Nuori pariskunta saapui kotikaupunkiin, muutti asumaan anopin luo maatilalle ja eli onnellisesti kuherruskuukautensa. Lemminkäinen vannoi heittävänsä pois kaikki vanhat urheiluretkensä kauniin Kyllikkinsä tähden ja Kyllikki vannoi rakastavansa miestään myötä- ja vastoinkäymisissä. Mutta ihmiset silmäilivät epäillen tuota onnellisuutta.
Rakas Planchet, minä olen mitä onnellisin ihminen! Saanko käyttää herrani onnellisuutta hyväkseni menemällä nukkumaan? Kyllä, mene vaan. Tulkoon kaikki taivaan siunaus teidän ylitsenne, herrani, mutta sittenkin on tosi, että tuo kirje... Ja Planchet vetäytyi päätänsä ravistellen pois, mielessä epäilys, jota d'Artagnan'in anteliaisuus ei kokonaan saanut hälvennetyksi.
Sinä aavistit olevan rakkautta, joka on tätä maallista korkeampi, ja kumminkin olit sinä ainoastaan tähän maalliseen rakkauteen sidottu. Johannes, etkö jo ymmärrä? Sinä näet rakkautta, onnellisuutta maailmassa, ja kumminkin, kuinka kaukana on maallinen rakkaus tuosta autuaasta, taivaallisesta! Sinä olet itse maallista rakkautta kokenut; kun sen perusta vaipui jalkaisi alta, olit sinä nääntyä.
Lautamies nukkui levollisena siinä ajatuksessa, että saattaisi Annan taipumaan tahtonsa jälkeen uhkauksella, että tehdä hänen perinnöttömäksi. Hänelle oli rikkaus kaikki; hän ei tuntenut suurempaa onnellisuutta. Anna taas olisi katsonut lautamiehen uhkauksen ilon sanomaksi, jos sen vaan olisi kuulla saanut. Hänelle oli kulta kuormaksi, vaan rakkaus kaikki.
Mutta eikö meidän nyt, kun olemme ajatelleet omaa onneamme, pitäisi vähän miettiä ystäviemmekin onnellisuutta. Minua surettaa nähdä heidän molempain kärsivän. Minusta olisi parasta jos he muuttaisivat vähäksi aikaa maalle. ANNA. Aivan niin, te olette oikeassa. ANNA. Sinä.
Päivän Sana
Muut Etsivät