Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
He teidän näkevät. Vaan akkunasta älkää epäilkö! Ei löydy muuta tietä pelastukseen! Viidestoista Kohtaus. KERTTU ja TULLEET. LALLI Haa! KERTTU. Sit' en tiedä. LALLI. Et tiedä vaimo, häpeemätön konna! KERTTU. Ah! Lalli! Lalli! Kurja onneani! Kuudestoista Kohtaus. EDELLISET ja NYYRI. NYYRI. Mitkä olette miehet?
Mainitessani uskonopettajastani hän pudisti päätään ja sanoi, että sain kiittää onneani, kun olin päässyt hänestä erilleni. »Se on hyvin vaarallinen mies», lausui hän. »Duncan Mackiegh on hän nimeltään. Hän ampuu varmasti maaliin monen yardin päästä ja häntä on monet kerrat syytetty ryöväyksistä maanteillä ja kerran murhasta.»
Olisinhan voinut henkeni elättää tavalla tai toisella. Ja kuka tietää, enkö minäkin maailmaa kulkiessani olisi voinut omaa onneani tavata? Miksen minä noussut niitä vastaan? Miksen tehnyt sitä, minkä tunsin oikeaksi, miksi annoin taivuttaa itseni? Mutta minä olen aina ollut nahjus, saamaton, tahdoton, toisten kuletettava! Siitähän se oli seurauksena kaikki tämä sisällinen kurjuus.
Minulla ei siis ollut kahdeksantoista vuoden ijällä parempaa keinoa tarjona, kuin viedä Mareschal-kollegiossa Aberdeenin kaupungissa saatu oppini, aatelisvereni ja Drumthwacket'in herran nimi ynnä vielä kaksi teräksenkovuista käsivartta sekä samallaista jalkaa Saksan sotaan, retkeilijä-ritarina onneani hakien.
Hän kutsui minut sisään majaansa ja tarjosi minulle ruokaa. Hän oli kuningas Mirdjanin tallimestari, joka joka vuosi käytti kuninkaan hevosia täällä laitumella, sillä täällä kasvoi voimakasta ruohoa. Mutta he olivat juuri poislähdössä, ja minä saatoin siis kiittää onneani, että olin tavannut heidät, sillä muuten olisin nääntynyt täällä nälkään.
»Silloin täytyy minun koettaa onneani päämajassa», vastasi luutnantti Baumgart. »Minulla on enemmän kuin muilla syytä huolehtia, että eropaperini ovat kunnossa. Uskokaa pois! Kukaan ei saa päästä minusta sanomaan, että olen salaa hiipinyt armeijasta. Siis lyhyesti: onkohan mahdollista huomenna saada kyytiä Königsbergiin?» Nousi oikea tyytymättömyyden myrsky.
"Kyllä mar osaan!" "Kuinka Mrs. Fibbitson jaksaa tänään?" kysyi opettaja, katsellen toista vanhaa vaimoa, joka istui isossa tuolissa valkean ääressä ja oli semmoinen vaatepankko, että kiitän onneani tähän hetkeen saakka, kun en tapaturmaa istunut hänen päällensä. "Voi, hän on huono", sanoi ensimäinen vanha vaimo. "Tämä on yksi hänen pahoista päivistään.
Kun tulin huoneeseni, paloi siinä kirkas valkea, kartiinit olivat vedetyt akkunain eteen ja vuoteen ympäri, muodostaen sitä lämpimäksi ja sieväksi. Minä istuin alas nojatuoliin lieden eteen, onneani miettiäkseni; ja olin iloinnut, sitä ajatellessani, jonkun aikaa, kun näin Miss Dartle'n kuvan kiihkeästi katselevan itseäni kaminin-reunuksen ylipuolelta.
TAAVI. Oikeinpa muhkea emäntä sinusta on tullutkin, Reeta! Tuskin olin tuntea. ARO. Kun on päässyt niin hyville päiville kuin Reeta, varakkaaseen taloon, niin sitä kannattaa vähän lihotakin. REETA. Niinpä niin enhän onneani morkkaa. Ei ole joutunut vesikarille se, joka on joutunut Sipilään kyllä se vaan on toden totta. Elävät siellä ihmiset ja elukat nälän tuskaan joutumatta.
FORTINBRAS. Kuulemahan joutuun! Kaikk' ylhäisimmät kokoon kutsukaa. Ma itse surull' onneani halaan; Vanhuuden oikeus mull' on tähän maahan, Jot' etuni nyt valvomaan mua vaatii. HORATIO. Myös siitä kerron hänen käskystänsä, Jonk' ääni vetää muita puolelleen. Mut joutuun toimeen, ettei hurjat mielet Sais aikaa uusiin juoniin, vehkeisiin Ja sekasortoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät