Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Siellä hän lypsytiellä kertoi setänsä käynnin ja puheet Reetalle ja kysyi lopuksi: Eikö teistäkin, täti, ole hyvä, että setä laittaa minulle sen koneen, niin on ommella joutuisampi. Mikäs, hyvähän se on, sanoi Reeta ja muuttaen ääntään vähän kiukkuiseksi lisäsi.
"Joka vain haluansa tyydyttää, kyltyy pian huveihinkin." "Koska sinä noin tuumivaksi olet tullut?" "En ole tietääkseni ollut kevytmielinen koskaan, enkä usko, että sinäkään sitä tahdot sanoa. Olet pahalla tuulella, mutta sitä et saa olla. Ehkä tulen mukaan saatanhan ommella vielä ahkerammin sitten taas, ovathan aamut valoisat ja illat pitkät."
Ei kukaan voinut niin taitavasti kuin hän leikata auki vatsaa, tutkia sitä ja ommella taas kiinni. Väliin leikkasi hän sen auki toistamiseen nähdäkseen paremmin. Hänen käyttämänsä antiseptisen menettelytavan tähden muuttui leikkaus lastenleikiksi, mitättömäksi asiaksi, johon hän voi ryhtyä pelkästään huvinkin vuoksi. Kaikki naiset, jotka tulivat hänen klinikkaansa, leikkasi hän.
Mutta kai se sentään paras on, että annamme hänen mennä, emmehän voi hänen onneansa vastaan olla. Niin no, jos provasti sitten kirjoittaa, että hän tulee noin viikon päästä; vai miten luulet, Siina, saatko hänen jo siksi kuntoon? En tiedä varmaan, tarvitsisi ommella muutamia paitojakin hänelle vielä, poika on niin kasvannut.
Siten hän pääsi niin pitkälle, että saattoi mennä Porvooseen lukiolaiseksi. Hänestä tulikin nyt lukiolainen. Hän luki ja näki nälkää. Isä ja äiti eivät voineet lähettää hänelle muuta kuin kotikutoista sarkaa, josta hän itse sai ommella itselleen vaatteet, mutta jotainhan hänen piti myöskin syödä ja juoda. Hän läksi lupa-aikoina kyliin ja lauloi siellä leipäkakusta tai ruiskappasesta.
"Jos en tieä tikkaella, Tahi en ommella osoa; Tikatkohot tietävämmät, Osavammat ommelkohot, Kellä lie tila tikata, Osa ommella parempi." Kun tulin illalla kotihin Emoni kyselemähän: "Mit' on silmäsi vetiset, Kasvot kalvakan näköiset, Kävikö hukka karjassasi, Metsän liehu lehmissäsi, Vai viikon vilussa viivyit, Kauan ilman iltaisetta?"
Sitten tahtoi hän itse ommella lapselle hienoja pukuja, koristaa sitä kaikilla keinoin. Se käärittiin karikkoihin kuin pilviin, ja päähän pantiin sieviä myssyjä.
Martta aikoi sanoa jotakin, mutta sitten arvelikin itsekseen: "varmaankaan minä en käsittänyt, kuinka ne herrassaappaat ovat neulottavat; kai Mikaeli sen paremmin ymmärtää, en puutu mihinkään." Mikaeli sai parin leikanneeksi, otti langan ja alkoi ommella; mutta ei kahdella harjaksella, vaan yhdellä langalla, niinkuin pieksuja ommellaan.
Minä luulen että useimmat mielellään noudattaisivat tätä neuvoa, mutta ei ole niinkään helppoa tehdä itseään kauniiksi ja suloiseksi." "Särmät" päättyvät seuraaviin sanoihin: "Elisellä on toki jotakin jälellä, välttämättömyys ommella ahkeraan voidakseen elää. Mutta tuo uhkaava kummitus, ompelukone, se vaeltaa nyt maasta maahan.
Kaikki teen sit' estääksen'. Toinen näytös. Sama sali kuninkaan linnassa. Roosa ja Liila istuvat taas työnsä ääressä. *Roosa*. Niin, täss' ollaan nypläilyllä, Rakas Liila, yhtä myötä. Kuningatar keksii kyllä Tyttö raukoillensa työtä. *Liila*. Entinenki leninki Ylenmäärin kyllä loistaa Ja nyt täytyy kuitenki Hälle ommella jo toista Loistavampaa. *Roosa*. Hullunmoista!
Päivän Sana
Muut Etsivät