Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Omistin nyt Susannan paljoa syvemmin ja todellisemmin, kuin mitä koskaan olin uneksinutkaan; sillä nyt minä ymmärsin, että kaikki se, jota voisi sanoa ritarilliseksi uhrautumiseksi minun puoleltani, oli paljon alhaisempaa kuin meidän rakkautemme, oli yksinkertaisesti arvoton loukkaus sitä kohtaan.
KULLERVO. Sulle kerron: Rannalta, vesikiveltä Tapasin ihanan immen, Kalevaisen kasvoiltansa. Jotakin hänessä liikkui Mun vereni vastinetta, Joka liikutti minua: Muoto yksin ei vetele. Siin' istui se, nyyhki, itki. Tytön korjasin, omistin Kuin marjan varisemasta. Tuolla kuusen alla sitten Kaunista kisauttelin. Mutta se makea marja Vaihtui varsin katkeraksi, Kun tyttö sukunsa kertoi
Olen syntynyt Bagdadissa, ja vanhempani kuolivat molemmat melkein yhtä aikaa jättäen minulle vähäisen omaisuuden. Olin silloin varsin nuori, mutta hoidin omaisuuttani huolellisesti ja kulutin aikani työssä ja ahkeruudessa. Täten tulin lopulta niin varakkaaksi, että omistin kahdeksankymmentä kamelia, jotka vuokrasin kauppiaille ja voitin siten joka vuosi suuria summia.
Sittekun Tanakilaiset siis olivat voitetut ja sittekun jokaiseen heidän kaupunkiinsa oli pantu vartiosto pitämään tätä taistelunhimoista kansaa kurissa, omistin minä vakaasti ajatukseni jo alkuun panemani tuuman täytäntöön saattamiseen, nimittäin sen tuuman että saisin kokonansa poistetuksi tuon raakamaisuuden, jonka vallassa Kvaamalaiset tähän saakka olivat eläneet.
Tuoss' ei nyt ollut tuumimista, Ett' eläis raasu äidin rintasista. Niin yksin mie hänt' elätin Vedellä, maidoin; näin hänet omistin. Mun helmassain se pyristeli, Suloisna kasvoi, naureskeli. FAUST. Ja varmaan tunsit onnea puhtahinta? MARGAREETA. Kyll' usein myöskin huolta painavinta. Vuoteeni luona kehto pienoisen Ol' öisin.
Päinvastoin, rukoilen teitä, ettette missään tapauksessa kertoisi hänelle tästä kirjeestä. Te tiedätte, mitä hän on minulle kirjoittanut. Meidän välillämme on tapahtunut totinen, ainainen, peruuttamaton ero. Niin se on. Voi, rakas täti, jo ensi hetkestä kun hänet omistin piili sydämmeni riemun takana jokin aavistus, etten saa häntä pitää.
Tämä esimerkki antoi minulle uutta rohkeutta ja tuosta, minkä olin nähnyt, omistin itselleni opin, joka sittemmin tuli olemaan suureksi hyödykseni, minä opin nimittäin: 'Ahkeruus voittaa!" Arnold Winkelriediläisen urhokuolema.
Täällä tunsi hän että oli tehnyt jotakin, jota ehkä lähimmässä tulevaisuudessa tulisi katumaan. Hän tunsi tehneensä jotenkin ajattelemattomasti, lähtiessään kodistansa, jossa olisi voinut kyllä elää. "No", johdatti hän mieleensä, "teinhän sen sisarteni tähden. Enkö heille kaikkia jakanut, mitä omistin?"
Päivän Sana
Muut Etsivät