Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Tuure, Tuure! Rakas, rakas Tuure! AGNES. Voida rakastaa, voida puhua noin. Ei, Siiri, syy on minun, ainoastaan minun, mutta rakkauteni teki minut raukaksi. AGNES. Miten he kiusaavat minua! Mutta on toinen, joka kalvaa kuolemaan asti. Minkätähden annoin minä myydä itseni! Köyhät! Mitä se tekee, kun omistamme toinen toisemme!
Jos Jäger puhuu totta, pitäisi sen lemuta hyvin tuoksuiselta kuin kesän lemmikit, joita suven henget hallitsevat. Tuntuuko siltä? Tosiaankin, mieheni. Ihme kummall' ajaa! Sitä vaikuttaa, kun emme antau kaikkien elementtien valtaan, vaan omistamme parahinta ja olemme sitä. Silloin astuikin ompelumestari sisään ja emäntähenkeä vetivät askareet kyökkiin.
Tiedätkö millä asioilla Savela täällä nykyään liikkuu? Mitä me hänestä!... eivät ne meitä koske, hänen asiansa! Meillä on jo kylliksi omistamme. Koskevat ne enemmän kuin luuletkaan... Hän tavoittelee minua. Sinua...? Mitä hullua!... eihän siitä tule mitään. Mutta jos minut yritetäänkin naittaa hänelle? Yritetään naittaa...? sinut? Niin... Jaako... Jaako!... voi Jaako...
Semmoinen on tuon jonkun kuva, joka löytyy jossakin ja jonka me jolloinkin löydämme ja löydettyämme omistamme itsellemme. "Jaakko-eno on tosiaankin oikeassa", ajattelin, "mutta mutta jos minä jo ylioppilaana tapaisin tuon oikean naisen! silloin niin se ehkä todellakin voisi muuttaa kaikki päätökseni". Uni-morsiameni. Kaikki kävi hyvin yliopistossa.
Aina riippuu varmuus persoonallisen antautumisen voimasta ja sisäisen omaksumisen perinpohjaisuudesta. Varmasti omistamme vain sen, mikä on muuttunut elämämme elementiksi ja taustaksi. Jos tämä on silmämääränämme, herkistyy makumme aivan itsestään tuntemaan, mikä on kelvollista, samalla kuin meissä herää vaistomainen vastenmielisyys kaikkea epäilyttävää, pintapuolista ja jäljiteltyä kohtaan.
"Emme, niin kauan kuin me omistamme toinen toisemme", vastasin minä, "ja mitä minuun tulee, niin siunaan minä tätä tapausta, joka jouduttaa yhtymistämme, vaikka se minua surettaakin sinun vanhempiesi tähden. Näetsen, meidän täytyy heti laittaa itsellemme uusi koti, eikös niin?
Jos jolloin, niin nyt ansaitsee hän seuraa: Käsitä, ett'ei valtaa palvellen Totella voikaan tunnon joka okaa. OMRI. Me suurta käsitämme puolittain, Mut suuren erheet tarkoin omistamme. Niin pieni virhi, hento synnin ora Tuon joukon johtaa syntiin surmaaviin. Yks itikka voi siittää tuhat toukkaa. NERGAL. He tuolta saapuvat nyt syrjempään. BAALAK, pikari kädessä, ja BILEAM tulevat esiripun takaa.
Sanotaan niiden olevan sinun mielikukkiasi.» »Ja niitä rakastavat aina ne, joissa runouden henki asuu. Ruusu on lemmenkukka ja saman kukan omistamme vaitiololle ja kuolemalle. Niinkauan kun elämällä vielä on jotakin arvoa, koristaa se meidän otsaamme, ja kun meitä ei enää ole, sirotellaan niitä meidän haudallemme.»
Kun henkinen ilo tai suru näin herättävät samannimiset mielenliikutukset, on näiden syyt ilmeisen selvät, ja niiden määrityksestä nähdään, että ilo johtuu siitä luulosta, että omistamme jonkun hyvän, ja suru siitä luulosta, että meitä vaivaa joku paha tai puutteellisuus.
Jos me kiellämme Jumalan meissä, jos kätkemme oman talenttimme, sen hyvän, minkä omistamme menneisyydestä, ne taipumukset ja ne mahdollisuudet, mitkä meillä on perintönä, niin me elämme hukkaan ikuisuuden kannalta katsoen. Meitä syystä silloin voidaan kutsua laiskoiksi palvelijoiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät