Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kuinka Heikki olikaan saattanut niin kokonaan luopua kaikesta "henkisestä pyrkimyksestä", niinkuin Bruuno sanoi. "Pikkusielut tunnetaan siitä, mihin he tyytyvät", oli Artturi sanonut. Mitä Heikki sai siitä, että nämä täällä häntä rakastivat? Nämä muutamat ihmiset! Eikö hän siis koskaan janonnutkaan suurempaa? Eikö hänen näkönsä ulottunutkaan yli lähimmän ympäristön?
Kuta enemmän provasti tätä ajatteli, sitä vaikeammaksi näki hän eukon vakuutuksen kumoomisen, sillä olihan Heikki orpolapsi, jonka vanhemmista ei niin mitään tiedetty. Miten olikaan, kolmen keskustelussa oli päätetty, ettei mitään vielä puhuttaisi tästä asiasta. Liina ja Amanda olivat vetäyneet edellisen kamariin.
"Annaa en kuitenkaan saa milloinkaan takaisin ... hän oli minun lapseni; ja miten olikaan ... vaikka Jumala siunatkoon isää, jossa hän nyt lepää! ... niin ei milloinkaan ollut hyvä välimme, sitten kuin hän antoi jäädä tytön sinne." "Mutta sehän oli hänen onneksensa?"
Mutta Jaana purskahti ovensuuhun itkemään. Mitä rouva sanoisi? Ja millä hän nyt maksaisi vahingon? Kuinka hän olikaan näin taitamattomasti käyttäytynyt? Varmaan hän nyt joutuisi pois paikastaan. Herrat tulivat häntä lohduttelemaan. Topakka tyttö, ne sanoivat. Kyllä me vahingon maksamme. Kivi putosi Jaanan sydämeltä. Se nuori herra kiipesi ylös pöydän takaa ja oli hyvin vihainen.
Pikku morsian oli saapa kultakellon oikein erinomaisen sievän, sekä täydellisen koristereunusteen ihan ties mitä mallia se nyt taasen olikaan, jota herra Mellin sanoi sen olevan. Tavat ja mallit eivät olleet Ludvigin vankkoja puolia. Kaksi kertaa oli hän saanut reput lakitieteellisissä koekirjoituksissa, minkä jälkeen hän oli heittänyt luvut sikseen.
Minä en tiedä miten olikaan, mutta sen vaan muistan että minä painoin häntä hellästi syliini, nojasin poskeni hänen poskelleen ja pyysin että hän vaan hiukkasen pitäisi minusta, niin minä rakastaisin häntä oikein äärettömästi kaiken elinaikani. Muistanpa vieläkin että hän lupasi sen tehdä ja että me silloin itkimme kumpikin ilosta.
Vasta kun Henrik oli vuoteessa, pysähtyi Uuno, heitti pois paperossin pätkän, istui vuoteelle ja vetäen ahtaita kenkiä jaloistaan sanoi ponnistuksesta pingoitetulla äänellä: Niin, mitä se olikaan, mitä sinä puhuit, ettäkö et aijo opettaja-uralle? Niin olen ajatellut. Se tahtoo sanoa, mihin siis olet ryhtynyt? Henrik mietti ennenkuin vastasi.
Kuinka monet toiveet olivatkaan sen jälkeen rauenneet ja kuinka monta ankaraa ottelua olikaan hän sittemmin taistellut! Ja nyt, nyt oli kaikki ohitse. Kuninkaallinen suku sammuu sukupuuttoon... Hän tuntee kuolonkylmyyden olkapäillänsä vaunujen vieriessä itää ja pimeyttä kohti, joka yhä sankempana kohtaa häntä.
Olemmekin niin ikävöineet sinua kotiin. Hän punehtui taas ja lähti tarjoittimineen. Mistä kummasta Heikki olikaan saanut nuo sanat suuhunsa! Ne inhottivat häntä suunnattomasti. Eikä ainoastaan itse sanat, vaan se ääni, jolla hän ne lausui, hänen liikkeensä ja katsahduksensa Liisaan, kaikki!
Miten häpeällisesti ja ilettävästi hän olikaan pettänyt, miten synnillisesti ja kunniattomasti hän olikaan tahrannut neidon nuoruutta ja kunniallista lemmellisyyttä! Hirveä kaiho kuohui hänessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät