Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Heikki huomasi, että Ollin vaalenneet huulet liikahtelivat suonenvedontapaisesti ja koko olennossa asui auttamaton neuvottomuus. Tämmöistä sattui hänelle varmaan ensi kerran hänen elämässään. Vihdoin sieltä tuli vavahtelevalla äänellä: Heikki, lupaa ainoastaan, ettei se tapahdu nyt! Vastaukseksi Heikki vain puristi hänen kättänsä. Ja Olli irtausi ja riensi ulos.
Luonnollisesti oli hän vanhentunut, iho oli saanut vahvemman ruskean värivivahduksen, ja parta oli pitempi ja tiheämpi, hänen leveällä otsallaan näkyi myöskin jo joku hieno ryppy; ei voinut häntä sanoa juuri kauniiksi mieheksi, mutta silmissä oli harvinaisen viisas ja ajatteleva ilme ja koko tuossa suuressa olennossa oli kuten ennenkin jotain miehekästä ja voimakasta, joka synnytti luottamusta ja kunnioitusta, tahtoa ja luonteenlujuutta oli hänessä sormen neniin asti.
Viattoman lapsen koko olennossa ja äänessä oli jotakin sanomattoman viehättävää ja lumoavaa eikä vanha herra voinut ponnistuksellakaan sitä välttää minä näin äkkiä hänen sormuksilla koristetun kätensä lepäävän lapsen pään päällä; hän kumartui tahtoiko hän todellakin suudella noita suloisia kasvoja... Kentiesi, jos hänellä olisi ollut aikaa ottaa pieni olento syliinsä ja sydän vasten sydäntä tuntea saman veren tykyttävän molempien suonissa kentiesi olisi silloin tullut hetki, jolle taivaan enkelit olisivat ilosta hymyilleet.
"Heitä kummastuttaa kaikkia noita huolettomia nuoria ihmisiä, hyvä- ja täysikasvuisia, nähdä luonnollisia tunteita niin vähäisessä olennossa, kuin minussa! He pitävät minua leikkikalunansa, käyttävät minua huviksensa, heittävät minut pois, kun ovat väsyneet, ja ihmettelevät, että minussa on enemmän tunteita, kuin lelu-hevosessa taikka puu-soturissa! Niin, niin, se on heidän tapansa.
Koko olennossa oli jotakin alakuloista, mitä Hanna ei ollut hänessä ennen huomannut. Hanna katseli hänen kasvoihinsa, jotka kuun kalpeassa valossa olivat valjut ja totiset. "Isä ei jaksa uskoa sitä Niilo Iisakin hukkumista", alkoi Hanna puhua. "Se on niin kummallista... Isä epäilee, ettei sinun isäsi tahtonut laskea paremmin sitä lauttaa, jossa velivainaja oli..."
Lehtori naurahti ja, paneutuen pitkälleen lattialle tirkistääkseen Päivölään, sanoi: »Mikä se sitten Kirstillä on niin hauska?» »Sitäpä minä en tiedä ja haluaisin niin tietää.» Olisipa lehtori itsekin halunnut tietää, mistä tuo iloinen onnellisuus, joka loisti Kirstin koko olennossa siellä Päivölässä, jossa oli niin yksinäistä ja hiljaista, että mieltä ahdisti katsellessa.
Vaan kuitenkin oli hänellä semmoinen totisuus ja uskallus sanoissa ja olennossa, joka sopi hänen kaltaiselle miehelle. Hänen sydämensä oli suora, uskollinen ja vilpitön. Se ankaruus, jota hän käytti kirjoituksissaan oppinsa vihollisia vastaan, ei lähtenyt riidanhaluisesta taikka kiukkuisesta mielenlaadusta, vaan suuresta vakavuudesta ja totuuden innosta.
Tanssivien joukossa viipyi hänen katseensa yhä kauemman ja kauemman eräässä sinihameisessa olennossa ikäänkuin hän olisi tahtonut nimittää sitä oikein tuoreeksi välimerensiniseksi vinheässä tuulessa hänessä oli vauhtia ja valkoiset sukat ja kengät. Se oli Saara Rördam, joka aina tanssi etumaisten joukossa.
"Minä pidän talouden ja lupaan tehdä parastani." Albertille näkyi kun oli Selman silmäin vesi-karpale pistäynyt, vaan hän hillitsi itsensä ja katsoi alas. Mikä syy hänellä oli levottomuuteen? Mintähden oli hän halutoin ottamaan Albertia seuraansa? Lieneekö se ollut ainoastaan mielisteleväisyys? Oliko Albertin olennossa jotakin, kun ei ollut hänelle mieleistä?
Tämän katsannossa ja olennossa oli jotakin, josta hän ei ollut selvillä, eikä hän liioin ymmärtänyt, minkätähden Anna nyt vältti olla kahden kesken ja uskoa hänelle murheitaan, niinkuin hän ensin tultuaan oli tehnyt. Isä Peltola, joka seisoi Annan luona ja tähysteli, eikö jo vieraita näkyisi tulevaksi, katseli sivu päin suurella mielihyvällä Annaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät