Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Johannes puolestaan tunsi tällä hetkellä ja tässä tilaisuudessa olevansa taipuvainen antamaan kaiken kunnian jumalalle. Nyt näki hän jotakin täydellisen kaunista edessään. Ei ollut tuon tytön piirteissä, ilmeissä eikä koko olennossa mitään, jota hän olisi toivonut toisenlaiseksi. Silti hänen ei suinkaan tehnyt mielensä omata häntä. Tähtiä ei poimita, ei sidota säkkiin kuutamoa, ajatteli Johannes.
Ei hän ollut ruma, vaikkei juuri kauniskaan, tukka tuuhea, vaalean keltainen, silmät vaalean harmaat, iho punainen ja valkonen ja koko olennossa jotain hentoa, kukkamaista. Mutta suun ympäri oli piirre, joka antoi kasvoille hiukan tyytymättömän ilmeen, kuten hemmotelluilla lapsilla usein voidaan huomata. Niitä näitä kysellen joutuivat he rantaan, jossa professori oli heitä vastassa.
Sillä kaikki sulautui heidän mielessään yhdeksi ainoaksi ilmiöksi ja yhdeksi ainoaksi säveleksi: aurinko, kukkaset ja lintujen laulu kuvautuvat yhdessä ainoassa olennossa ja yhdessä ainoassa äänessä: lemmityn silmässä ja hänen sanojensa soinnussa, kun eron hetki lähestyy ja koko elämä päilyy yhdessä ainoassa kyynelessä, niinkuin luonto päilyy yhdessä ainoassa vesihelmessä.
Nymarkin katse kirkastui, kun hän astui saliin ja molempain herrain olennossa ilmestyi kohta tuo äänetön ihaileminen, joka aina tekee naiseen vaikutuksen. Alma asettui sohvaan, John istui siinä lähellä nojatuolilla ja Nymark kiikkutuolissa vastapäätä. John oli vakava ja harvapuheinen, mutta siitä huolimatta Alma elpyi vilkkaasen keskusteluun vieraiden kanssa. »Hauskaa, että tulitte», hän sanoi.
Silloin hän tavallisesti pakeni sieltä loukkautuneena ja häpeissään ja pysytteli loitommalla, kunnes muutamien päivien kuluttua tytön lempeä, anteeksi antava hymy kutsui hänet jälleen hänen rinnalleen. Hän ei viivytellyt, sillä tytön olennossa oli jotakin valoisaa ylevyyttä, joka hänet yhä uudestaan veti hänen tenhopiiriinsä. Felixille oli tämä uskollisuus kauhistus.
Kuta enemmän Johannes tunkeusi rakkauden sisusperustukseen, sitä enemmän tunsi Maria oman itsensä. Vaan nyt kävivät Johanneksen vaaleat kasvot melkein himmeän punaisiksi. Hänen äänensä muuttui kovaksi, karkeaksi; hänen ruumiinsa vapisi, kun hänen sanansa kajahtivat Herran temppelissä. «Me haemme tätä rakkautta. Me luulemme löytäneemme sen maallisessa olennossa. Me luulemme!«
Ainoastaan lähimmät silloin näkivät, että hän kävi äkkiä totiseksi. Muut eivät huomanneet mitään. Ja vasta useiden päivien jälkeen alkoivat kaikki ihmetellä suurta, käsittämätöntä muutosta kapteenin koko olennossa ja käytöksessä; Hän alkoi lukea.
Ne antoivat syrjäisenkin aavistaa, mikä intohimojen ahjo ja pyörre tuossa laihassa ryysyisessä olennossa alkuaan oli mahtanut olla ja mikä tuli siellä vieläkin leimusi. Vaan kun soitto taukosi, kyykähti hän taas entiseen asemaansa ikään kuin häveten äskeistä rohkeuttaan.
Vasta Yrjönkadulla he passipoliisien avulla ja ammuttuaan joukon toista kymmentä laukausta olivat saaneet hänet jälleen huostaansa. Tämän johdosta olivat sitten kaikki kolme saaneet Katajanokalla viettää päivät jalkaraudoissa ja yöt käsiraudoissa. Mutta ainakaan S:n iloisessa ja vilkasverisessä olennossa ei näy jälkeäkään noista piinan viikoista. Hänelle näyttää kaikki olevan helppoa.
"Minä aioin viedä pienen tyttöni sisälle", jatkoi hän kääntyen vanhan herran puoleen minusta näytti joka jäntäre tuossa läpinäkyvässä, hennossa olennossa muuttuneen teräksenkovaksi; "hän oli poissa ja portti oli auki.
Päivän Sana
Muut Etsivät