Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Ja hän olisi itkenyt ties kuinka kauan, ellei kello olisi tampurissa soinut. Lyydi hyppäsi heti pystyyn ja juoksi silmiänsä huuhtomaan kylmässä vedessä. Ja kun palvelija tuli ilmoittamaan, olikin hän aivan oikeen arvannut, kuka se oli. Se oli Jenny, hänen ainoa ja paras ystävänsä maailmassa, sen hän tunsi nyt selvemmin kuin koskaan ennen.
Tosin ei ollutkaan marakatti siitä mitään ottanut, mutta eipä paljon puuttunutkaan, sillä etusormen päässä oli haava, pieni, mutta syvä, ja sitä pakoitti äärettömästi, itkien ja koettaen saada veren juoksun lakkaamaan, vetäysi Heikki suojaan hevoisensa luo. "Minä olin paha. Se oli oikeen minulle", tunnusti hän itselleen.
Hänen ilonsa tuli oikeen täydelliseksi silloin, kuin hän huomasi ison, terveen lapsilaumansa, sillä hän huomasi silloin, että Jumalakin häntä rakastaa, koska on uskonut hänelle niin paljon lapsia.
Oliko ystävänsä tehnyt oikeen vai väärin siinä kysymys, johon hän kahdenlaisella vastauksella vastasi. Sepä vaan kumma, että jos hän vastasi: "Antero teki väärin", niin toi toinen ääni hänessä aina esiin erään "mutta!" Ja samaten kävi, jos hän vastasi: "Antero teki oikeen". Sanalla sanoen: Heikki nyt enskerran elämässään ei tiennyt, mikä oikeen oli.
Samassa astui Pylkkönen, seurakunnan pastori, huoneesen. "Joko te, Rehkonen, olette ottamassa naimalupaa Martille ja Ainalle? No, se onkin oikeen, että saadaan häitä", sanoi Pylkkönen Rehkoselle. "En ole; eivät ne ole niin päin piiputkaan", sanoi Rehkonen. "Kuinkas niin?" kysyi Pylkkönen. "Kolkkilanko?" "Ei, vaan tämän talon".
Katru lähti ulos. Kirri parka oli kovin vaikeassa asemassa, noiden alinomaisten juorujen helletten keskellä. Oikeen hän hikoili Katrun ulos mentyä. Hän väänteli käsiään ja mumisi itseksensä. "Mitähän tästä asiasta viimein tuleekaan? Huh, huh! oikeenpa päätäni ppörryttää.
Alussa sekin oli monelle vastahakoista, ja he hakivat apua vanhalta ämmältä eli tietäjältä ennen kuin rehelliseltä ja taitavalta mieheltä, joka oli lääkärinkonstin oikeen lukenut ja oppinut; elikkä juoksivat yhden lääkärin tyköä toisen luokse jos ei yhden lääkkeet heti kohta auttaneet, ja niin sekoittivat yhtä ja toista, ettei saattanut tauti muuta kuin tulla aina pahemmaksi.
"Minä en sitä epäile," sanoi herra Lehtonen huultaan purren, osaksi suuttumuksesta, osaksi nauruaan pidättääkseen; sillä herra kapteenin ulkomuoto ilmaisi hänen nyt olevan filosofin. "Katsokaas, herra, kun tulette maailmaan, niin tulette huomaamaan ihmisten olevan oikeen hyviä kun vaan saavat paikkansa, oikean paikkansa.
Hyvä Jumala, kun oikeen... Sinä olet se vanha höntti! Olet mar sinä! Kun suotta aikojaan noin tuulahuttelee. Kaikistapa sitä säikähtääkin. Niinkun hyvästäkin! KAISA. Vähemmästäkin maailmanlopun kolinasta. Ajattelin jo mitä hyvänsä. Hyi sentään! TILTA. Sellainen koiran ilma! Hyh! KAISA. Vieläkö pyryttää? TILTA. Niin ett'ei oikeen tahdo sekaan mahtua. KAISA. Täällä muurin raossa on kuivia tuohia.
Minä pahoin pelkään, ett'ei Martin naimisesta Susson kanssa tule mitään", selitteli ja ennusteli Kirsti. "Mutta avataanpas tämä kirje ja luetaan, että oikeen tarkkaan saadaan tietää mitä siinä on.
Päivän Sana
Muut Etsivät