Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Odottakaamme noita herroja, minä pyydän, minulla on kyllä aikaa ja se on asianmukaisempaa. Ah, tuolla tulee toinen, luulen ma. Todellakin rupesi Vaugirard-kadun päässä näkymään jättiläisen kaltainen Porthos. Mitä! huudahti d'Artagnan, teidän ensimäinen sivusmies on herra Porthos? Niin, onko teillä mitään häntä vastaan? Ei vähintäkään. Ja tuolla tulee toinen.
Ja he käyttämät siis kaiken voimansa, pelastaaksensa meitä vielä tänä ehtoona tästä kelvottomasta tilasta. Minä kerron teille sen, minä olen vakuutettu siitä, että emme yötäkään tarvitse nukkua tässä kurjuuden ja kärsimysten pesässä. Olkaamme siis ainakin puoli-yöhön yhdessä ja odottakaamme rauhallisesti sitä, kun tapahtuupi."
Onko tuo viisas Lethington pettynyt taikka pettänyt minua? Pelko ei häntä kukista. Ett'en vaan olisi erehtynyt! Ett'en vaan tänään olisi kadottanut häntä ijäksi! Ei, jonkun keinon täytyy raivata tie hänen luo, rakkaus, nöyrin, kaikki alttiiksi paneva, rukoileva rakkaus ei ole se keino, tämä se siis olkoon! Niin, se ei voi olla muu kuin pelko; odottakaamme, odottakaamme vaan!
Pelin loppu riippuu sotaonnesta, ja onneton hän, jos onni kääntyy minun edukseni! Mutta miksi ette pysähdy ja ryhdy julkitaisteluun? lausui Aadolf kiivaasti. Konna olisi kuritettava. Eihän voimamme ole sanottavasti pienempi kuin hänen, vaan mahdollisesti aivan yhtä suuri. Odottakaamme häntä!
SKULE KUNINGAS. Odottakaamme kevääsen, niin kohtaamme heidät taasen. Nyt istuu Knuutti jaarli pelastuneitten kanssa Tunsbergin vuorella, ja Arnbjörn Juhonpoika kokoaa miehiä idästä päin Vikenissä; kun he pitävät itsensä kylläksi väkevinä, antavat varmaankin itsestänsä tietoja. BOORD BRATTE. He eivät uskalla, suuren miestapon jälkeen Lookan luona.
No siis, odottakaamme, toivokaamme! Liisin mielen-tila kävi tästä päivästä vielä levottomammaksi. Hänellä oli välistä oikeita mielen-vian kohtauksia, joten hänestä täytyi toista vertaa paremmin pitää huolta kuin ennen. Hänen kärsimisensä ja rauhatoin elämänsä levitti ikään kuin synkeän hunnun koko perheen ylitse. Erittäinkin näkyi se haitallisesti vaikuttavan everstin terveyteen ja luontoon.
Talonpojat murisevat, porvarit puivat nyrkkiä ja papit soittavat kuin hullut hätäkelloa. Johonkin meidän on kai ryhtyminen. Mutta mihin? Odottakaamme. Odottakaamme? Se on mahdotonta. Roistoväki raivoaa. Neuvoskunta joutuu varmaankin tappiolle huomispäivän äänestyksissä ja ylihuomenna saamme nähdä rovasteja, pormestareita ja lautamiehiä heidän entisillä istuimillaan.
«Odottakaamme», lausui assessori kärsivällisesti ja tyynesti, «varmaankin joku pian kulkee tästä ohitse ja siltä me voimme pyytää apua». Odotettiin, mutta ei kukaan tullut ja hetki hetkeltä pimenivät varjot: näytti siltä kun ihmiset olisivat kammoksuneet metsää pimeän tultua.
Piispan mielipiteet ovat aivan yhtä vaarallisia yhteiskunnalle. Siis, piispa on lähetettävä hourujenhuoneeseen.» Mutta minä en sittenkään vielä ottanut uskoakseni. »Odottakaamme, niin saamme nähdä», sanoi Ernest, ja minä odotin. Seuraavana aamuna minä hankin kaikki sanomalehdet. Ja niistä päättäen Ernest oli ollut oikeassa. Ei yhtään sanaa piispa Morehousen puheesta löytynyt painettuna.
Herttua Bernhard ja Kustaa Horn kiiruhtivat Ruotsin sotaväen kanssa apuun. Heillä oli vain 17,000 miestä, Gallaksella 33,000. Tehkäämme hyökkäys, sanoi herttua. Odottakaamme, sanoi Horn. Ja niin odotettiin; 5,000 miestä saapui, ja kaksi viikkoa kului. Silloin tuli Nördlingen hätään ja poltti öiseen aikaan hätätulia torneissaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät