Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Kupehellaan nyrkkiä vaan hän pui, tapa moinen ol' eukon tään; rikas öykkäri tuostapa lannistui, liki ei nyt pyrkinytkään. Mut nuorukaisenpa uupunehen tiepuoless' istuvan näin. Lotan silmä, kuin lempe'in tähtöinen, välin vilkkuvi sinnepäin. Nojaten vaan pyssyyn mies levähtää puku yltään hurmeunut; näit, että hän joukkoa rientelevää oli vaivalla seurannut.
Tarald aikoi käydä kiinni, mutta Pål sanoi: "Hyvä on, Bergljot, kun kerran tulemme niin pitkälle, niin voimmehan puhua lopusta sitten". "Oikein sanottu!" huusi Tarald ja löi nyrkkiä pöytään; "terve! Pål Bråten ja Bergljot Taraldin tytär Hankastadin juhlamalja!" He joivat; Bergljot pujahti ulos. Sinä iltana hän niinkuin edellä kerrottiin, tapasi Åsulvia.
Jos se Souvari-Heikki on minun veljeni, niin miksi häntä ajetaan ulos ja minä asun täällä! Lelle. Lelle, sanoi äiti hätääntyneen tuskaisesti, sinä tuomitset isää! Minä en tahdo elää, minusta on kaikki yhdentekevää! sanoi Helena ja painoi vapisemaan rupeavan leukansa nyrkkiä vasten.
Mutta suurin on hänellä viha meitä kohtaan sentähden, että on häntä nuhdeltu siitä, että elää törkeissä synneissä, suosii vieraita vaimoja ja pitelee pahasti omaa rouvaansa. Korkea oikeus, minä vaadin tätä miestä edesvastuuseen...! huusi Handolin. Tuomarikin tulistui ja löi nyrkkiä pöytään: Pysykää asiassa elkääkä sekoittako siihen semmoista, joka siihen ei kuulu.
Elli nousi, mutta kaasi noustessaan tuolinsa, niin että se pahasti rämähti selälleen, eikä äiti ollut varma siitä, tapahtuiko se vahingossa vai kaasiko hän sen tahallaan. Mutta isä oli niin vihainen, että tuskin osasi hillitä itseänsä lyömästä nyrkkiä pöytään. Ja pitkän aikaa hän katseli vihaisin silmin äitiin toiselle puolen pöytää, ikäänkuin koko tapaus olisi ollut tämän syy.
Rengit ajoivat kuormansa kujaan, vaan isäntä meni tupaan. "Missä se on se poika?" kysyi hän Kaisalta. "Minä laitoin kylään," sanoi Kaisa. "Mitä varten kylään?" "Sitä varten, että sinun vihasi ennättää asettua." "Vaan jos sinä valehtelet?" "En valehtele," vakuutti Kaisa. "Niin, vaan se olisi saapa selkäänsä, niin että tuntuisi", kiivastui isäntä ja pui nyrkkiä.
Mutta humalainen Ropotti yltyi, tolkutti: Tuota... Ropotti ... Pipotti .... Ki ... i ... Ripotti ... tuota Tipotti... Ropotti! karjaisi hän lopulta ja löi nyrkkiä pöytään, että helisi. Ropotti, sanon minä, Ropotti! Mutta Iivana tulistui ja punastui. Hi-ih! karjasi hän kuin peto, polki jalkaa ja uhkaili: Sären... Ikkunat sären... Ih! Mölyttiin. Kapakan isäntä sadatteli.
»No nyt on hitto!» ärjäsi itsekseen konsuli, tuijottaen poistuvan vanhuksen jälkeen. Tämähän rupeaa käymään kiusalliseksi. Mitä se sitten on? Hän aikoi lähteä kotiin päin, mutta ei saanut enää rauhaa... Hän oli niin äkänen, että puristi nyrkkiä ajatuksissaan rakkaalle vaimollensa, joka oli hänet tällaiseen pulaan saattanut.
Pojat eivät olleet tuosta millänsäkään, nauroivathan vain ja katsoivat akkunasta Hikliinin jälkeen. Niin kauvan kuin hän näkyvissä oli pui hän nyrkkiä ja katseli uhkaavasti jälkeensä, pojat vain nauroivat ja tuumailivat että: "leppyyköhän tuo koskaan." Talvi oli kulunut, kevät tullut.
Vaan kun hän kuuli huutomme, niin pui hän meille uhkaavasti nyrkkiä, vyöryi alas kuormalta, hyppäsi Savaryn mustan hevosen selkään ja laukotti särkkien yli, niin että musta partansa leyhki tuulessa. Me lähetimme jälkeensä pistoolin luoteja, vaan hän meni menoaan. Me syöksyimme alas ruskuvia kiertoportaita, ja avonaisesta ovesta ulos.
Päivän Sana
Muut Etsivät