Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Näiden kärryjen perässä juoksi toisinaan kiljuvia lapsia, muutamat itkien, toiset pienillä nyrkeillään uhaten lyödä tuota julmaa miestä, joka ei tahtonut antaa heille takaisin heidän isäänsä tai äitiänsä, joita hän kärryissään kuljetti.
Sitten, kun hän näki, kuinka hänen poikaansa laahattiin pois, juoksi hän epätoivoissaan hänen perästään ja koetti tarttua hänen takkinsa liepeeseen. Mutta silloin sulkeutui ovi heidän välilleen. »Avain minulle!» käski Boleslav. Vanhus heittäytyi portaille ja vasaroi nyrkeillään tammilautoja. Sivustamies, jota hänen apulaisensa seurasivat, toi avaimen Boleslaville. »Mikä on nimesi?»
Hän juoksi pojan luo, sieppasi sarkapakan häneltä ja sanoi pahoitellen: »No, suuri Jumala, taivaan Herra! Kangas! Tämähän on Marttilan sarka! Mistä sinä sen sait? Sinä otit sen!» tiuskasi hän äkäisemmin, pudotti saran maahan ja alkoi huimia poikaa molemmilla nyrkeillään.
Tämä oli heittäytynyt maahan telttavuoteen viereen, löi nyrkeillään rintaansa ja änkytti: "Oi, Justinianus! Olenko minä tämän ansainnut? "Tämä on liikaa, liikaa!" Ja äkkiä tuo mahtava mies alkoi itkeä ääneen. Silloin Cethegus lähti harmistuneena pois. "Hyvästi", sanoi hän hiljaa Prokopiukselle, "minua iljettää, kun näen miesten parkuvan."
Bartek viuhtoo nyrkeillään, kuin myllyn siivillä ja muljottaa silmiään. Hyvästi Magda! Ah poika parkani! Nyt et koskaan enää näe minua! Ei, en koskaan! Ei voi auttaa... Pyhä neitsyt suojelkoon sinua! Hyvästi! Ja pidä kodista huolta! Vaimo lankesi itkien hänen kaulaansa. Jumala sinua varjelkoon. Nyt tuli viimeinen hetki. Naisten nyyhkytykset, itku ja valitus voittaa hetkeksi kaiken muun.
Sitten hän sähähti tulipunaiseksi. Vaan kalpeni taas heti kohta. Samassa nakkasi hän lakin kauaksi kädestään, ponnisti kaikki voimansa ja riuhtaisihe nostomiesten käsistä kuin hullaantunut hevonen. Antakaa minun mennä! huudahti hän pelottavalla kiljahduksella ja aukaisi nyrkeillään ja kyynärpäillään itselleen tien väkijoukon keskitse.
Yht'äkkiä kävi hän sitten itse kuin hevonen aisojen väliin, painoi isoa vartaloaan eteenpäin hurjalla voimalla ja veti kuin juhta läähättäen tuon pyörillä kulkevan kojun ja ne, jotka sen sisällä olivat, jyrkänteen partaalle. He huusivat siellä sisällä ja jyskyttivät nyrkeillään seiniin ymmärtämättä, mitä oli tekeillä.
Pekka viimein viskasi miekan kauas pois ja tavoitteli molemmilla nyrkeillään kuin vahvoilla moukareilla Anteroa päähän ja rintaan, mutta nuorukainen kierteli aina pois tieltä ja syöksyi ehtimiseen päälle, saadakseen vastustajansa kaatumaan. Viimein myöskin Peldan ja Härkman-veljekset tunkeutuivat katsomaan, mitä siellä meluttiin, ja Miihkali huusi: »Oletteko hulluna, miehet?
Hän tarttui äkkiarvaamatta Norinen pitkään työmekkoon, joka tähän asti oli auttanut häntä vyötäistensä salaamisessa; hän pisti kätensä repeämään, joka oli syntynyt tappelun aikana, ja repi kankaan rikki, niin että näkyi tuon vietellyn tyttöparan vatsa, jonka hän itse oli nähnyt suureksi surukseen kasvavan päivä päivältä ja jota hän olisi tahtonut lyödä nyrkeillään.
"Ainoastaan lapsia täytyy meidän pelätä, Gastonia ja Lucieä; ne painajaiset ovat aina kintereillä, sillä vanhemmat eivät juuri paljon heistä välitä, vaan antavat heidän aamusta iltaan leikkiä täällä ja keittiössä. Minä en tohdi sulkea tuota oveakaan, silloin he potkivat sitä ja takovat nyrkeillään."
Päivän Sana
Muut Etsivät