United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Uuno hämmästyi ja keikahutti itsensä toiselle kyljelle. Ha-ha-ha-ha, nauroi hän. Ei, nyt täytyy ruveta maata. Kuka sinun tietää? sanoi Henrik muka leikkien. Ole nyt. Ei, no hyvää yötä vaan. Sammuta toki ensin. Jaa se on totta, sanoi Uuno ja puhalsi kynttilästä tulen. Hyvää yötä. Hyvää yötä. Ihan samalla tavalla he taas makasivat pimeässä kuin silloin yöasemalla, eivätkä kumpikaan nukkuneet.
Samalla tapaa me viimeisenä päivänä heräämme haudoistamme, niinkuin olisimme vaan yön nukkuneet, pesemme silmämme ja nousemme virkeinä ja terveinä." "Minä olen nouseva", hän sanoi, "ja puhuva teidän kanssanne jälleen. Tämä sormi, jossa tämä sormus on, annetaan minulle takaisin. Kaikki asetetaan entisilleen.
Vartijat olivat panneet levolle käytäviin, jotka kulkivat pitkin kellarien syrjiä, ja nukkuneet. Lapsetkin olivat väsyneet itkuihinsa ja vaikenivat. Ei kuulunut muuta kuin vaivattujen rintojen hengitys ja sieltä täältä rukouksen hyminää.
Mutta he eivät nukkuneet ennenkun aamupuoleen yötä, sillä ison aikaa senkin jälkeen kun sammuttivat kynttelin, he lepäsivät puhellen siitä mitä nyt oli tapahtunut ja niistä muutoksista, joita se oli tuottava. Lovisa Schöning säilytti lapsuutensa ja nuoruutensa ajoilta yhden muiston, paljoa selvemmän kaikkia muita muistoja.
Helka hyppäsi reippaasti vuoteeltaan ja huusi Meeriä, joka haukotellen tirkisteli toisella silmällään. Joudu, Meeri, me olemme nukkuneet liiaksi! Ois, miksi minua herätit, olin juuri rupeamaisillani näkemään unta. Se olisi ollut ihan liian myöhäistä nauroi Helka, joka juuri pisti kasvonsa pesuvatiin. Minä suoritin sen asian jo aikaisemmin ja tein kävelyretken metsään.
Siitä saivat sitten osansa torista huonemiehetkin, kun ei muka »niin paljo viitsitä, että katsottaisiin saunan perään; samanlainen lehmä on muka huonemies, kuin talon emäntäkin». Se kyllä oli vaimolleni sanottu, vaan se koski minuunkin kovin kipeästi, ja seuraavana yönä emme nukkuneet yhtään, niin kipeästi se koski.
Pirtissä irroittivat sitte Tolkeelaiset Annin ruumiin tajuttoman Pertun käsistä ja veivät sen riiheen, kun sitä ensin olivat koettaneet turhaan henkiin virotella. Sillä aikaa olivat jo pojat nukkuneet lämpimässä huoneessa, mutta Perttu istui rahilla, äänettömänä tuleen tuijotellen.
Olisi voinut helposti huomata, että he eivät olleet nukkuneet koko viime yönä, vaikk'ei Peggotty olisi kertonutkaan minulle, että he vielä, kun oli iso päivä, istuivat juuri niinkuin minä olin jättänyt heidät. He näyttivät väsyneiltä; ja minusta tuntui kuin Mr. Peggotyn pää olisi yhtenä yönä painunut enemmän alaspäin, kuin kaikkina niinä vuosina, joina olin tuntenut hänet.
"Te ... naasikat!... Tuon verta! ... kahdelle mie helle!..." hörisi hän ja kaatua pölähti kiviselle rannalle. Ilta oli yöksi muuttumaisillaan, kun vihdoin viimein merimiehet tuvassa heräsivät. He hypähtivät kiiruusti vuoteelta, kun näkivät, että aurinko jo oli laskeunut ja että jo oli jotenkin pimeä. "Nyt perhana meidät korjaa!" huusi toinen... "Olemme nukkuneet liika kauan.
Yrjö Eeronpojan laulu herätti yhtäkkiä Annan nukkuneet tunteet ja pelasti hänet petollisen tohtorinsa kawalista pauloista. Onnelliset wanhemmat eiwät woineet kyllin kiittää Yrjöä tästä heidän lapsensa pelastuksesta, joka, eräs hetki myöhemmin, olisi jo ollut auttamatta sysätty onnettomuuteen kawalimman petoksen uhriksi.