Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Iltaa ennen, kuin saavuin tähän kaupunkiin, olin hyvin väsyksissä päiväkauden astunnasta tomussa ja helteessä ja jäin nukkumaan erään kylä-ravintolan puutarhan penkille, listoitetun viiniköynnöksen varjoon. Kirjalaukkuni oli puoleksi avoinna vieressäni.
Tavallisesti lapsiparvi iltasin meni nukkumaan kello kahdeksan, joka seikka kerran saattoi iltavirkun Petrean lausumaan, että «yö on kuitenkin pahin, mitä Jumala on luonut». Palkaksi siitä keksinnöstä Viisu loi häneen nuhtelevan katseen ja sanoi: «ei saa puhua sillä tavoin!» Mutta tämän merkkipäivän kunniaksi lapset saivat luvan syödä illallisensa vanhempien seurassa ja valvoa yhtä kauan kuin muutkin.
Hänen mielestään oli eversti aivan oikeassa. Täsmälleen kello kymmenen lähtivät vieraat pois, sillä kauppaneuvoksen oli tapana mennä aikaisin nukkumaan. Hän luuli, että hänen ruumiinsa tarvitsi lepoa kahdeksan tai yhdeksän tuntia yössä, jotta hän olisi täysin voimissaan, ja lapset ja lapsenlapset olivat kasvatetut siinä uskossa, että isän täytyi nukkua enemmän kuin muiden ihmisten.
»Isä jäi nukkumaan», puhui hän kuiskaamalla, ikäänkuin peljäten hänen pian kuulevan sinne kolmanteen huoneesen. »Et sinä Sassaa ota, tiedän sen kysymättäkin; ja varjelkoon sinua rakas Jumala siitä kirouksesta, johon huonon miehen vaimo on tuomittu. Lapsi kulta, sinä et voi aavistaa enkä minä voi kertoa mutta elä mene naimiseen, ellet saa toisenmoista miestä.
Ja kun Antti sai syöneeksi, niin vei ruuat pois ja siltä tieltään meni lasten luo porstuan peruskammariin nukkumaan. Nukkuessaan näki unta, että heillä Antin kanssa oli iso, kaunis ja kauniilla paikalla oleva talo.
Silloin aina örähti hiukan joukkoon Kotilan vanha isäntäkin, joka oli varovaisuuden vuoksi nostettu nukkumaan uunille, "pelimannin" taakse, ja sen kuultuaan nauroivat hattupäiset miehet niin, että piippunysät hampaista toisten jalkoihin tipahtelivat.
Lääkäri kuiskasi muutaman sanan Klaus herran korvaan, ja Klaus, joka tähän asti oli istunut kirjoituspöydän vieressä, nousi hirmustuneena ylös. «Niin, ellei maisteri Johannesta löydetä« lisäsi lääkäri. «Ja minä...« Mutta nyt kääntyivät kaikkein silmät ovelle päin. Kummallinen näkö! Maria, jonka lääkäri juuri oli jättänyt nukkumaan, seisoi siinä.
Hyvät herrat, menkää rauhassa kotiin ja heittäytykää unen helmoihin, jos teitä haluttaa. Minua puolestani unettaa niin, etten toden totta saa silmiäni kunnolla pysymään auki. Minä lähden kotiin ja paneudun nukkumaan vanhurskaan unta, ja miten suuresti hämmästynkään, kun huomenna herään ja luokseni pyrkiviltä virkaveljiltä saan kuulla, mitä tänä iltana on tapahtunut.
He, Frans ja Mimmi, yhä aika lailla Vain jouten juoksi metsissä ja mailla, Ja nukkumaan kuin vihdoin väsyivät, Uusista leikeist' unta näkivät. Täm' ei käy laatuun, sanoi heille äiti, Ja aivan samaa isä myöskin väitti: Ei, rakkaat lapset, täm' ei laatuun käy; Teiss' yhtään elon vakavuutt' ei näy.
Minä olen wain täyttänyt pienen osan tässä suuressa yhteisessä työssä", sanoi Heikki, katsellen weristä säiläänsä. Seuraawana yönä ei joudettu nukkumaan Siikajoella, sillä siellä iloittiin onnen ensi=aamun koittehessa. Tuo oli Suomen sotajoukon iloa. Mutta eräässä pienessä syrjäisessä mökissä näyttää olewan surua. Pahasti haawoitettu henkilö makaa siellä elämän ja kuoleman rajalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät