Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Kello oli jo kuitenkin kerinnyt kolmeen, ennenkuin tilanhaltijamme jätti kukkakaupan. Hyvää kyytiä hän nyt antoi laskea kohti kaupunkia, jossa hän kulki kaupasta kauppaan valiten ja hakien sellaista nukkea, joka voisi löytää armon hänen tulevan kahdeksanvuotiaan kälynsä silmissä.
Hän näytti pikemmin etsivän Johannesta, mitä enemmän Johannes osoitti oireita paeta häntä, jopa laiminlyövän Muttilaa siihen määrään, että Johannes väkisinkin tunsi tämän suhteen suurta miehistä myötätuntoa. Olivathan he onnettomuustovereita. Olihan heitä tässä kaksi täysrahkeista miestä, joita tuo nainen tanssitti kuin kahta nukkea kämmenellään.
Niiden joukossa oli myöskin kaksi nukkea, joista toinen oli uusi ja toinen vanha. Eikö olekin tämä minun nukkeni kaunis? kysyi Julia, näyttäen hänelle sitä uutta. On, se on hyvin kaunis. Mutta tuo on ruma, jatkoi tyttö, osoittaen sormellaan vanhaa. Niin, se on vanha ... mutta kyllä minusta vanhalla on kauniimpi hame kuin uudella. Niinkö sinusta? Niin. Tiedätkö mitä? No?
Kas, suloinen Juliako siinä! virkkoi kreivi; luulenpa, että sinä opetat nukkea ratsastamaan ... hyi, tuollainen hevonenko sinulla on! Tyttö katsoi häneen suurilla mustilla silmillään, joissa tällä hetkellä ei ollut lainkaan suopea ilme. Myöskin kissa tuijotti kreiviin, eikä senkään katse ollut lempeä, niinkuin sekin olisi ymmärtänyt loukkauksen.
Vouti tarkasteli nukkea, ymmärtämättä mitään, mutta hänen vaatteestaan oli kyllä sen kauhtana ja hänen talvivyöstään oli lanka, joka oli sidottu sen ympärille. Mutta mitä tämä merkitsee? Se on varoitus. Mikä varoitus? Se on tehnyt teidän kuvanne. Kuka? Joku, joka tahtoo teidät tuhota. Hulluko sinä olet? Vai mitä kujeilet?
Uskotellako hänelle mahdolliseksi tuota yksinvaltaa, jota hän niin halukkaasti pyytelee? Taikka "Noihin herroihin" vaikuttavat vähäiset välikappaleet usein paremmin kuin suuret. Mistä saan nyt käsiini rihman, joka nukkea tanssittaa? Jospa minä...? Kreivi soitti ja kamaripalvelija tuli sisään. Jacques, kutsuta ratsumestari, parooni Sparrfelt tänne.
Pöydällä hänen edessään oli nukki, jota hän kannatti vasemmassa kädessään; oikeassa oli pinsetti ja pinsetissä nuken särkynyt nenä, jota hän verrattomalla tarkkuudella sovitteli paikoilleen. "Katso tuossa se on!" huudahti hän ja ojensi nukkea lamppua kohti, niin että se näkyi jälleen entisessä ehjyydessään.
"Ja hän ... tuo heikko ihminen, joka on kyllä heikko rakastamaan kuollutta nukkea, sillä mikä muu minä olen sielutta; tahi on kyllä halpa kun tahtoo antaa kuihtua ihmisolennon vierellänsä, saadaksensa vaan hänen rahansa: missä tapauksessa hyvänsä ei hän ole rakkauden arvoinen vaan halveksimisen."
«Etkö sinä huoli minun nukistani?« kysyi Maria itkusilmin, ja majuri, joka näki Johanneksen mielittelevän nukkea, ei saattanut enää kieltää. Mutta kun ei Maria saanut seurata Johannesta, täytyi tämän luvata seuraavana päivänä tulla takaisin noutamaan loput.
Kummastellen huoneitten kauneutta kulki Johannes Marian kamariin Marian sivulla. «Tässä on minun uusi nukkeni, ja sen nimi on Sohvia Maria; se oli äitinikin nimi, mutta hän kuoli. Eikö Sohvia Maria ole kaunis?« Johannes piti nukkea kädessään ja silitti sen posliinipäätä. «Onko sinulla nukkea ollut?« kysyi Maria. «Ei!
Päivän Sana
Muut Etsivät