Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Impi ylpee, niuskanokka Tuosta veikkarians nuhtelee, Häristäävi huivillansa, Kilakoiten äänel kileäl, Mutta taasen tapsuttaa hän Salissansa edestakasin, Keksahtelee, keikahtelee, Niistinliinallansa liehuttaa Arvokkaille kasvoillensa Kenokaulahinen heilakka. Niinpä herrashepenissä Käy hän kaupungissa Metsolan.
Nyt taivaltaa voi turvallisna siellä jokainen, joka puhutella kehtaa ei kunnon ihmistä, ei lähestyä, Viel' ukon kolmen kautta uutta aikaa muinainen nuhtelee; mut hekin nurkuu, kun eloon parempaan ei kutsu Luoja. On Konrad da Palazzo, Gerhard hyvä ja Guido da Castel, hän, jota 'kunnon lombardialaiseks' ranskalaiset kutsuu.
Pappi syö liian paljon mieliruokaansa, menee kirkkoon ja nähdessään siellä vähän ihmisiä nuhtelee heitä poissaolevain laiminlyömisen synneistä. "Seurakunta on kylmä, se ei välitä uskonnosta" j.n.e. kaikki ainoastaan liiallisen syönnin seurauksia. Teemmepä joskus viikossa kuuden viikon työn.
Turpilius, kun ei saata välttävästi selittää, miten Vagasta oli päässyt pakenemaan, kärsii kuoleman-rangaistuksen............................................. 69. Bomilcar, kuninkaan epäluuloon jouduttuaan, vannoutuu Nabdalsan kanssa häntä vastaan. Juuri kuin tuuma olisi toimeen pantava, tulee Nabdalsalle pelko, josta Bomilcar kirjeessä nuhtelee häntä......... 70.
Kalevalan viimeisessä runossa on kansan kuvausvoima omituisella tavalla esittänyt taistelua Suomen kansan muinaisuskonnon ja kristin-opin välillä. Marjatta neidelle syntyy poika puolukasta; Väinämöinen tuomitsee pojan kuoletettavaksi, mutta tämä nuhtelee häntä ja "ukko" ristii pojan Karjalan kuninkaaksi.
»En voi nukkua. Omatunto soimaa minua», puhkesin. »Olen sen nähnyt sinusta jo kauan», sanoi Loviisa ja nousi ylös vuoteessaan. Istuin hänen viereensä sängyn reunalle. Kalpea kuu loi valonsa poikki lattian, pitkien mattojen valkoisille raidoille. »En saa rauhaa enää, omatunto minua nuhtelee...» »Lapseni, mikä vaivaa omaatuntoasi?
Kuka olisi voinut aavistaa, että häntä, joka käytöksessään oli aina ollut kylän nuhteettomin mies, häntä, jolle mielen tyvenyydessä ei vertoja tietty, että häntä nyt tuommoinen juopporenttu, kylän suurin tappelia ja irvihammas, kuin Kaurismaan Aappo, kutsuu tavalliseen järjestykseen hänen omassa kodissaan, nuhtelee häntä, muistuttaa häntä hyvästä nimestään ja maineestaan ja vielä päälliseksi tekee tätä sen kyllä Kölliskön tunto selvästi sanoo täydestä syystä ja pakosta.
Tuleeko sinulta koskaan sitä pyörää siivotuksikaan? kysyy isä nurisevalla äänellä. Kyyllä minä sitä joskus... Poika pujahti porstuasta yliselle, missä hän pitää kesäasuntoaan. Joskus, matkii isä epäillen. Emäntä nuhtelee, että kun koko yön on hevosenviennis. Hän jo oli aikonut pukea ja lähteä etsimään, kun sillä lailla... Mutta mies kertoi harvoin sanoin missä oli ollut.
Luullaan kaiken olevan lopussa sen ovat nämä pitkät vuodet sentään vaikuttaneet; nyt ollaan huoletta. Hän nuhtelee minua 'turhan pelkoni' vuoksi, sillä hän ajattelee noina hetkinä minua, ja minä taaskin ihmisten silmiä. Voi, ettei minulla ole enemmän voimaa kieltää!»
Päivän Sana
Muut Etsivät