United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saattaahan tosin tapahtua, että notkea selkä, kumarat hartiat tai erityisesti etevät luonnonlahjatkin voivat tulla kysymykseen, mutta poikkeuksena se kuitenkin on yleisestä säännöstä pidettävä.
Notkea kuin nuori wesa, keweä kuin aamusumu, kirkas kuin nousewa aamunkoi ja lempeä kuin kesäkuun tuulosen hengähdys, oli hän; olipa niinkuin hän olisii ollut yli kaikkien kuolewaisien.
Eräs nuori, solakka tyttö, tavattoman notkea ja viehkeä kaikissa liikkeissään, astui jalkaisin kartanolle, taluttaen ohjista hevosta, jonka selässä nuori Sager ainoastaan vaivoin näytti pysyvän. Saatiin kohta selville, että tämä kunnon nuori mies oli pudonnut hevosen selästä; ja koska lienee parasta, että heti kohta kerromme asiain menon, niin teemme sen.
Mutta Steerforth'in notkea, vilkas, hauska luonto, hänen iloinen käytöksensä, hänen kaunis ulkomuotonsa ja se syntyperäinen kyky, jolla hän sovitti itsensä jokaisen mukaan, kun hän vaan tahtoi, ja kosketti suoraan, kun hän huoli sitä tehdä, kaikkien sydämen hellintä kohtaa, suostutti Peggotyn kokonaan häneen ennen viiden minutin kuluttua.
Kuin salaman satuttamana Hermosa nämät sanat kuullessaan kavahti ylös huudahtaen: "Mahdotonta! Missä on Don Torribio? Käske häntä luokseni!" Hetkisen kuluttua tuli Torribio, keskiaikainen kaunis mies, viehättävä ja notkea käytöksessään, sisään. Nöyrästi kumartaen hän tervehti hallitsijatartansa, joka ystävällisesti ojentaen kätensä sanoi: "Olen onnellinen Teidät nähdessäni.
Tornin kello löi kirkkaasti ja kuuluvasti. Ja Snellmanin kasvoista sai taas säteillä jalo puhtaus. Paino oli ihmisten hartioilta pudonnut. Ne kävelivät kuin uusissa vaatteissa, ja askel oli notkea ja käynti rivakka. Silmät loistivat kirkkaina, ja poskipäillä hehkui terveyden puna. Minä kävelin rantaan, Poikaparvi oli jo luistelemassa, ja jalan alla kurakehteli hieno jää.
Hänellä oli notkea ja taipuisa käsi ja sentähden warttui hän joksikin pian kauniisti kirjoittamaan, ja se edisti häntä sangen paljon tuossa oudossa ja harwinaisessa taiteessaan. Minun aikomukseni ei ollutkaan, että rupeaisin kertomaan kaikenlaisia kouluseikkoja.
Helliä lemmen sanoja näytti värähtelevän hänen raittiilla huulillaan; ylpeät iloiset silmät, hiljainen nauru, hilpeät huudahdukset, joita hän ei voinut hillitä, kuin hän leikissä jostain vaikeudesta selvesi kaikki, mitä hän sanoi tahi teki, koko hänen terve notkea olentonsa riemuitsi hänen salaisuuttaan: »Minä tiedän, että on yksi, jolle minä olen kaikki, kukkain tuoksu, soitto, lämpö ja väri, koko elämän ihanuus.
Miksi siis Laagje piti tätä miestä palveluksessaan? Siitä syystä, että Jaampallakin oli avunsa ja hyvät puolensa. Ollakseen Lappalainen hän oli tavallista suurempi, vaan siitä huolimatta notkea kuin kissa ja tavattoman kestävä käynnissä ja juoksussa, etenkin oli hän mestari hiihtämisessä.
»Mutta en minä näin kesäisen kiireen aikana jouda istumaan», sanoi vieras ja nousi liikkeelle ruveten puhelemaan ja kyselemään kaikenlaatuista. Joitakin Elsan tuttuja hän mahtoi olla, arveli Viion leski ja toivoi, että Elsa pian tulisi, sillä tuntui kiusaavalta ja vastenmieliseltä. Hän oli siro ja notkea, vaan näytti liian suurikasvuiselta.