United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei niin, ettei itseni pitäisi tehdä kaikkea voitavaani, ponnistaa viimeisimpänikin, vaan ettei tarvitse joutua epätoivoon, ei pelätä lopullisesti sortuvansa, ei jäädä oman onnensa nojaan, ei kaatua oman avuttomuutensa ojaan.
Sitten hän istui riihen kynnykselle, laski pään käsien nojaan ja mietti. Vähän ajan kuluttua nousi kiivaasti, kun piika taas elokuorman kanssa läheni. »Täyttäkää riihi», sanoi hän, »minä käyn kotona.» Hän meni raskaasti astuen. Näkyi selvästi, että tunsi joutuneensa entistä ahtaammalle. Esa tuli kotiin, muutti vaatteita.
"Nokian tappelun perästä ja sen kuultuaan Flemingin sotawäki on tullut ihan raiwoiseksi. Sotaherrat owat jättäneet raa'an joukkonsa nojaan kansan pyhimmät oikeudet.
Itse Savon maakunta, niinkuin koko muukin Suomi, oli nyt uusiin oloihin joutunut. Ensimmältä tosin monen mielestä synkältä näytti. Vähitellen kuitenkin ruvettiin huomaamaan, että oli laskettu uusi perustus, jonka nojaan tulevaisuus sopi rakentaa. Merkillinen, ikuisesti muistettava oli se vaihe, jolla vuosiluku 1812 alkoi.
Ne yhdeksän pitkää päivää loppuivat vihdoin, mutta eivät olleet muuttaneet Signen päätöstä pysyä puhtaana ja Valdemarille uskollisena. Hänellä oli ollut aikaa antautua kohtalonsa nojaan, ja sillä rauhallisuudella, jolla ei ole enää mitään pelkäämistä eikä toivomista, odotteli hän abbotin tuloa. Hän näki hänen sentähden ilman rauhattomuutta astuvan sisälle, lyhty kädessänsä.
Voitte tänä iltana vielä yhdessä tanssia etkä suinkaan sinä toden perään mahtane aikoa antaa hänen yksinään palata takaisin ja jättää kotisi ja taloutesi aina vielä oman onnensa nojaan." Anna seisoi kuin naulattuna. Hän näki isästään, ettei puhe pelkkää pilaa ollut, vaan että leikin alla oli täyttä totta. Häntä tahdottiin siis saada täältä pois.
Kun sekä hallitus että armeija oli jättänyt maan oman onnensa nojaan, tarttuivat yksityiset miehet aseisiin, panivat kaikki alttiiksi ennenkun jättivät mitään viholliselle, joka sitten vuorostaan kosti kaikille, ketä se teillään tapasi. »Vielä kaikuu korvissani», sanoo yksi sen ajan miehistä, »se valitus, itku ja parku, joka kuului pitkin teitä ja metsiä.
Pitkän hiljaisuuden perästä, jolloin hän jätti itsensä kokonaan kohtalonsa nojaan, ja kiitti taivasta, joka oli hänen vapauttanut tulemasta itsemurhaajaksi, astui hän askeleen lähemmäksi Sigismundia ja sanoi sanomattoman suloisesti ja jonkunlaisella surunsekaisuudella, samalla kun kyyneleensä vuotivat pitkin hänen poskiansa.
KUNINGATAR. Jäävät siksensä niin kauan. Voithan sinä erota kun minä jälleen niihin rupean. MURRAY. Minä tahtoisin mielellään olla maani hyödyksi. Minä mietin esitystänne! Vaan sinä et varoita liittolaisia? MURRAY. Teidän oma pakonne heitä kyllä varoittaa. KUNINGATAR. Mutta sinä et auta heitä? MURRAY. Heidän asiansa on hukassa. KUNINGATAR. Sinä jätät ne oman onnensa nojaan.
"Niin, herra, sillä rakkaus ei kysy, miksi. Se vain tietää: niin se on! Kovat ajat heille nyt tulivat. Ritari oli hävinnyt mies, ja jätti talonsa oman onnensa nojaan, harhaili itse hevosellaan milloin missäkin.