Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Ja kun Elli tuli talon luo ja näki ulkona kadulla ihmisiä, jotka sinne sisään katselivat sieltä näkyi kimmeltävä kruunu ja edestakaisin liikkuvien ihmisten päitä teki jo mieli kääntyä takaisin. Mutta kun kuului takana muiden tuttujen tyttöjen ääniä, kiiruhti Elli sitä nopeammin sisään. Eteisessä vetivät muut vasta tulleet hansikkaita käsiinsä. Vaan niitähän ei Ellillä ollutkaan.
»Mutta kuules, Kattainen», oli siihen kysynyt, »sanopas, kuoleeko siellä teijän pitäjässä isäntiä ja emäntiä?» »No, niitähän kaatuu kuin lahokantoja, miten täällä rovastin pitäjässä kuollee?» »Eihän ne ies kuollekaan.. ne on ruojat niin sitkeähenkisiä»...
Tuskin oli viikko kulunut Gerdan lähdöstä, kun jo taas laitettiin toisten lasten matkasäkit ja laukut kuntoon, ja silloin oli heidän vuoronsa sanoa hyvästi kaikille mielipaikoille sekä lehmille, hevosille ja kanoille. Niitähän ei saataisi nähdä ennenkuin jouluna, ja siihen oli vielä niin hirveän pitkä aika. Helka ajatteli onnellista kesäänsä ja kävi alakuloiseksi.
"Hyvä herra!" jatkoi hän, "mikä on tämä käytös? Kuinka taidatte puolustaa tällaista menetystä kunniallisena miehenä, joka puhuu toisen kanssa?" "Minä taidan puolustaa sitä sillä, että se on muuan meidän englantilaisista tavoista," vastasi Vendale vakaasti, "ja niitähän te aina olette kiittäneet.
Minä olen aina luullut, että lapsen voi saada milloin tahansa, kun vaan on terve ja voimakas niinkuin te. Muuten, onhan tuollaista vastaan keinoja, niitähän on aina ilmoituksia sanomalehdissä..." Rouva Angelin alkoi taaskin katkerasti itkeä. "Tehän pakoitatte minun puhumaan kaikki.
Lukea me kyllä voimme kasvatusta käsitteleviä teoksia ja niitähän on paljon oivallisiakin voimme lukea kotioloista hauskoja kuvauksia, joissa lapset ja palvelijat liikuttavan yksimielisesti toteuttavat kirjailijan suunnitelmia, mutta todelliset lapset ja todelliset palvelijat ehkäisevät sen elämänihanteen toteuttamista, jonka olemme itsellemme kuvitelleet.
Keitä? Tietysti suomalaisia. Niitähän kohtaa nykyään kaikkialla. Hauskaa väkeä muuten. Topi luetteli eräiden suomalaisten liikemiesten nimiä, joukossa joku taiteilijakin. Huvimatkailijoita ne olivat, Italiasta palailevia, jotka hän oli äkki-arvaamatta Münchenissä yhdyttänyt.
Kun Adelsvärd puuhasi venettä lähtövalmiiksi, ilmotti Maria tuntevansa lievää pahoinvointia; hän saisi nyt soudella yksin. Hän koki suostuttaa, mutta Maria oli jyrkkä. Leikillään sanoi Adelsvärd: Entä jos tapaan merihirviön?... Maria pudisti päätään: Korkeintaan voit tavata ihmisiä, ja niitähän sinä kartat! Adelsvärd lähti vesille. Hänellä oli mukanaan maalausvehkeet.
Voiko Karin arvata, mitä minulla on täällä? kysyi Albert, käsi nutun taskussa. Jotain hyvää, kaiketi, vastasi tyttö, katsahtaen lempeästi poikaan. Hyvää, niin ... mutta mitä hyvää... Eikö Karin osaa arvata? Varmaankin pähkinöitä, sillä niitähän Albert nakertelee kovin mielellään. Parempaa! No sitten on Albertilla varmaankin omena ... eikö olekin?
Mutta hän pakoitti kuitenkin itsensä vielä kysymään tuosta toisestakin asiasta, vangitusta Shustovasta, josta äsken oli saanut tietää, että oli annettu käsky hänen vapauttamisestaan. Shustova? Shustova... En muista kaikkia nimeltä. Niitähän on niin paljon, sanoi hän nähtävästi moittien heitä siitä, että he näin ylen määrin olivat täyttäneet vankilan. Hän soitti ja käski kutsua kirjanpitäjän.
Päivän Sana
Muut Etsivät