Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
"Mutta minua harmittaa kun kuulen herra Goldstick'in puhuvan suuresta siveellisestä yrityksestä! varmaankin hän tietää olevansa valehtelija". "Niinkö luulet?" kysyi Bolton; "minä en usko, että hän siitä tietää mitään. Goldstick on sangen tunnokas; hän edistää mielellänsä kaikkia jaloja pyrinnöitä ja puhelee niistä usein ihastuksella.
Sanoit turhamaiseksi, kun minua hävetti, vaan en minä tahdo turhamainen olla. Jos haluat käydä, niin olet tervetullut. Kun hän tämän sanoi, olin vähällä syyttää häntä uudelleen turhamaisuudesta, vaan sain pidätetyksi. Niinkö päin hän minut ymmärsi! Niin kauvan kun häntä katsomassa en käynyt, halusin sinne ja olin utelias näkemään häntä siellä, vaan pian se halu katosi.
Maahan tuohon pyytämään anteeksi, Anna Liisalta ensin, sitten meiltä. muuten muuten MIKKO. Joko nyt taivut, Anna Liisa? Vai ilmoitanko kaikki? ANNA LIISA. Peto! Tapa minut yksin tein! MIKKO. Eikö vieläkään? Niinkö sinulla on kova luonto? Sitten ei auta muu kuin lyödä viimeinen valtti pöytään. Mutta syytäkin itseäsi! ANNA LIISA. Mitä aiot ? MIKKO (aukaisee oven, huutaa ulos).
Mutta mitä ne ajattelisivat siitä siinä postikonttorissa? Ja sitä paitsi voisi kirje hukkua; ja jos tulisikin perille, en tietäisi, milloin se on tullut. Ei sitä voi muuten järjestää, kuin että itse pistän sen hänen omaan käteensä. Mutta ei sekään ollut niin mutkatonta. Mitenkä minä sanoisin hänelle? Niinkö, että: »Tässä olisi minulta sinulle kirje?» Ei se sovi.
"Vai niinkö luulette, herra pastori? Ehkäpä. Mutta minä olen jo kihloissa yhden kanssa enkä siis voi mieltyä keneenkään toiseen." "Oletteko kihloissa? Kenen kanssa, uskallanko kysyä?" Ja pastori tarkasteli häntä hämmästyneenä ja muutti tuolinsa lähemmäksi. "Kirjojeni, tieteeni kanssa," vastasi ylioppilas tyynesti.
"Sinä olet mies paikallasi palauttamaan voittokulut", sanoi Lucius Licinius tulisesti. "Niinkö luulet? Koettakaamme sitten. Siis falernoviiniin käytämme tuota terebinti-puusta tehtyä kupposta." "Tagulaisia rastaita ja tarentumilaista parsaa", luki lyydialainen edelleen. "Sen päälle juomme punaista sinuessalaista massikoa tästä ametisti-pikarista."
Näettekös, rouva Hake, enhän siitä, tietysti, muuten välittäisi, mutta peloittaa, että Viktor ehkä kylmenee minulle, kun olen ruma. ROUVA HAKE. Elkää nyt hätäilkö suotta. Ei hän toki voi olla niin sydämmetön. SYLVI. Niinkö luulette? Ei, en minäkään usko, että hän voi olla niin sydämmetön. Turhia vaan pelkään.
"Mutta kuinka te sitten olette elänyt, kun ei teillä ole mitään historiaa?" keskeytti hän minua hymyillen. "Aivan ilman mitään historiaa. Minä elin yksinäni, yksinäni, aivan yksinäni? Ymmärrättekö, mitä se on, aivan yksinäni?" "Kuinka, yksinännekö? Se on, teillä ei ole ollut koskaan kanssakäymistä kenenkään kanssa, niinkö?" "Niin, minä olen aina elänyt yksinäni." "Kuinka sitten?
KUNINGAS RICHARD. Barkloughly-linnako se tuo on, niinkö? AUMERLE. Niin, herra. Miltä teistä tuntuu ilma, Kun meren hyökylaineet ovat ohi? KUNINGAS RICHARD. Hyvältä tieten: itken ilosta, Kun valtakunnassani taaskin seison. Maa kallis, käsi tää sua tervehtää, Kun kapinoivat ratsun kavioilla Sua haavoittaa!
Hän heitti ongen uudelleen. "Natalia Niholajewnan poika, niinkö?" kysäsi hän parin minutin perästä, joitten kuluessa olin katsellut häntä salaisella kummastuksella. Laihtunut hän tosin oli, mutta näytti sittenkin jättiläiseltä; mutta minkälaisessa puvussa hän oli ja kuinka laskehtinut! "Niin aivan", vastasin minä. "Minä olen Natalia Niholajewna B:n poika." "Terveenä, vai?"
Päivän Sana
Muut Etsivät