Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Kun kuiskuttelu joukossamme yltyy kovin vilkkaaksi, keskeyttää neitokainen lukemisensa, nyrpistää nenäänsä ja silmäilee meitä moittivasti. Tuomarikin raottaa silmiään ja murahtaa jotakin. Silloin me, aivankuin koulupojat, kohennamme asentojamme sekä asetumme muka hyvinkin tarkkaavasti kuuntelemaan.
Olemme, Franziska, me olemme kahden kesken. Mutta koska neiti ei ole lukenut kirjettä, niin ei minulla ole sinulle enää mitään sanottavaa. Vai niin? Olemme siis sittenkin kahden kesken? Teillä siis ei ole herra varusmestarilta mitään salattavaa? v. Ei, ei mitään. Minusta tuntuu kumminkin, että pitäisi olla jotakin. v. Kuinka niin? Miksi niin, neitokainen? Varsinkin eräänlaatuiset salaisuudet.
Herra kylätuomari vai herra varusmestari Neitokainen, jollei hänellä ole mitään sitä vastaan: herra varusmestari on minusta paremmin mieleen. No, herra varusmestari, tässä on minulla kirje herra majurilta emännälleni. Vien sen kiireesti sisään ja tulen kohta takaisin. Tahtooko hän ehkä olla niin hyvä ja odottaa täällä sen aikaa? Haluaisin kovin mielelläni jutella hänen kanssaan enemmänkin.
Sini porttiin, sinne mielin, Siell' on lysti, luulemma, Riemu kai se suuri liekin, Kun on seurass' herroja! Juomarahoja, kas, vainen Saapi summat yhdess' yöss'! Hieno oon ma neitokainen, Hatun ostan, muhvin myös! Tyttö soma kapakasta Miesten ihaeltu on, Hän kun mukana on, vasta Riemu ompi verraton. Kun ei vanhuus vainen kaada, Siinä pulma suruinen!
Useana päivänä tuottaa meille koulupoikamaista iloa oikaista tulkitsijaneitoamme, kun hän venäläisessä tekstissä esiintyvän "Nikolaistadin" kääntää suomeksi Nikolainkaupunki. Ei meillä ole mitään Nikolain kaupunkia, vaan sen nimi on suomeksi Vaasa, huudamme aina köörissä, ja lopulta oppiikin neitokainen kääntämään Nikolaistadin aina Vaasaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät