Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Nehljudof istui. Hän ei ole valtiollinen, toisti hän, mutta minun pyynnöstäni on korkein päällystö sallinut hänen matkustaa valtiollisten kanssa... Vai niin, kyllä tiedän, keskeytti toinen. Pieni, musta? Miksei, kyllä se käy päinsä. Suvaitsetteko polttaa. Hän tarjosi Nehljudofille paperossilaatikon ja kaadettuaan säntillisesti teetä kahteen lasiin, asetti toisen Nehljudofin eteen.
Maslennikof pudisteli moittivasti päätänsä, tuli pöydän ääreen ja kirjoitti paperille, jossa oli painettu kulmakirjoitus, sulavalla käsialalla: »Tämän haltijalle, ruhtinas Dmitrij Ivanovitsh Nehljudofille, sallin minä täten vankilan konttorissa tavata linnassa säilytettyä kaupunkilaisnaista Maslovaa, samoin kuin vankilan sairaanhoitajatarta Bogoduhofskajaa». Hän päätti kirjoituksensa riipaisten suurenmoisen nimikiemuran.
Kun Katjusha vaan tuli huoneeseen, taikka vaan kaukaakin näkyi hänen valkonen esiliinansa, heti muuttui Nehljudofille kaikki päivänpaisteiseksi, kaikki tuli huvittavammaksi, hauskemmaksi, merkitsevämmäksi, koko elämä kävi iloisammaksi. Samaa tunsi Katjushakin.
Sillä välin oli Nehljudofin rattaat vedetty maalle ja hevoset valjastetut eteen. Että viitsittekin puhua tuommoisen kanssa, sanoi kyytimies Nehljudofille, kun tämä annettuaan juomarahaa mahtaville lauttamiehille kiipesi rattaille. Mikä lienee hupsu vouhake. Ajettuaan ylös mäelle, kyytimies kääntyi takaperin. Mihin hotelliin ajetaan? Mikä on paras.
Tätä kaikkea hän teki vaan siksi että tiesi Nehljudofin sitä haluavan. Että hän joka kerta niin päättävästi kielsi kun Nehljudof mainitsi olevansa suostuvainen avioliittoon hänen kanssaan, se tapahtui sekä siitä syystä että häntä halutti toistaa ne ylpeät sanat, jotka hän oli kerran sanonut Nehljudofille, että erittäinkin, kun hän tiesi tämän avioliiton voivan tehdä Nehljudofin onnettomaksi.
Isännöitsijä, verevä, jäntehikäs ihminen lyhyessä nutussa viheliäisellä pystykauluksella ja tavattoman suurilla napeilla, tuli Nehljudofille sanomaan, että kaikki olivat nyt koossa, vaan että he kyllä voivat odottaa kunnes Nehljudof ensin juo kahvia tahi teetä, molemmat olivat valmiina.
Nyt oli tuo päällikkö jo ollut ja mennyt, katsahtamattakaan majoituspaikkaan, ja Nehljudof toivoi, että vartioupseeri, joka oli aamulla vastaanottanut joukkokunnan, sallii hänen tavata vankeja, niinkuin muutkin olivat sallineet. Emäntä tarjosi ajopeliä Nehljudofille matkaa varten majoituspaikkaan, joka oli kylän toisessa päässä, mutta Nehljudof tahtoi mieluummin kävellä.
Missi, kuten ainakin, oli hyvin distinguée ja hyvin puettu, huomaamattoman hyvin. Olette arvatenkin hyvin nälissänne, sanoi hän Nehljudofille, odotettuaan siksi kuin tämä oli nielaissut. Ei, enpä erittäin. Entä te, kävittekö tauluja katsomassa? kysyi hän. Ei, me jätimme sen tuonnemmaksi. Mutta me olimme sen sijaan lawn-tennistä heittämässä Salamatofien luona.
Kaikki tuli järjestetyksi niinkuin Nehljudof oli tahtonut ja toivonut: talonpojat saivat maan kolmekymmentä prosenttia halvemmalla kuin sen vuokrahinta oli ympäristössä; hänen omat tulonsa maasta vähenivät melkein puolella, mutta riittivät kuitenkin runsaasti Nehljudofille, erittäinkin kun siihen tuli lisäksi se summa, jonka hän sai myydystä metsästä, ja joka oli suoritettava talousirtaimiston myönnin jälkeen.
Kun hevoset pääsivät ajotielle, joka oli täynnänsä harmaita palaneita sontakokkareita, palasi ukko portin luo ja kumarsi Nehljudofille. Olet kai meidän neitien veljenpoika? Olen kyllä, Terve tulemaasi, meitäkö tulit katsomaan? sanoi puheliaasti ukko. Niin, niin... No, mitäs teille kuuluu? sanoi Nehljudof tietämättä mitä puhuisi. Mitäkö kuuluu!
Päivän Sana
Muut Etsivät