Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Siinä on teille sauva, sanoi hän antaen Nehljudofille sauvansa, jota hän oli käyttänyt ja joka oli häntä pitempi, ja lotskuttaen suurine saappaineen hävisi hän pimeyteen naisten kanssa. Hänen äänensä kuului vielä naisäänten joukosta sumusta, kun portti taas rämähti auki ja aliupseeri tuli pyytämään Nehljudofia upseerin puheille.
Ei ollenkaan ... antakaa minun olla, mamma. Minä en sanonut, vaan olin ainoastaan ääneti. Kun hän tutki minua kaksi kertaa ja kyseli tätistä ja Mitinistä, en minä mitään sanonut, vaan ilmoitin etten rupea mitään vastaamaan. Silloin tämä ... Petrof... Petrof on etsivä poliisi, santarmi ja suuri ilkiö, lisäsi täti selittäen Nehljudofille Lyydian sanoja.
Käytävässä seisoi lakeija livreessä ja kumarsi Nehljudofille niinkuin tutulle sekä avasi loosin oven.
Ja tämä ihminen nyt, aikoen pelastaa maamiehensä, tietäen panevansa noilla sanoilla henkensä alttiiksi, kuitenkin ilmaisi Nehljudofille vankilasalaisuuden, josta hän, jos vaan olisi saatu tietää hänen sen tehneen, olisi varmaan toimitettu hengiltä. Valtiollisten hallussa oli kaksi pientä koppia, joiden ovet antautuivat käytävän erotettuun osaan.
Jonkun matkaa vankilasta tultiin kivikadulta viertotielle, niin että oli helppo puhua; ajuri kääntyi taas Nehljudofin puoleen. Ja mikä ihme sitä kansaa nykyisin niin paljon kaupunkiin tuokin, sanoi hän kääntyen pukillaan ja osoittaen Nehljudofille vastaantulevaa maalaistyömiesten joukkokuntaa sahoineen, kirveineen ja säkkineen. Enemmänkö niitä nyt tulee kuin muina vuosina? kysyi Nehljudof.
Avioliittoa vastaan erityisesti Missin kanssa oli ensiksikin se seikka, että luultavasti olisi voinut löytää tytön, jolla oli vielä paljon enemmän hyviä puolia kuin Missillä ja joka olisi sentähden paremmin sopinut hänen rinnalleen, ja toiseksi se seikka, että ruhtinatar oli 27 vuotias ja hänellä siis varmaan oli jo ennenkin ollut rakkausjuttunsa, ja tämä ajatus oli tuskallinen Nehljudofille.
Eukon takana oli vielä miehen ruumis, yllään jotain punasinervää. Tämä väri muistutti Nehljudofille jotakin. Hän tuli lähemmäksi ja alkoi katsella ruumista. Pieni, terävä, ylöspäin töröttävä parta, kova kaunis nenä, valkoinen korkea otsa, harvat kiharahiukset. Hän tunnusteli noita tuttuja piirteitä, eikä uskonut silmiään. Vielä eilen oli hän nähnyt nämät kasvot kiihoittuneen vihaisina, kärsivinä.
Hyvä on, lopettakaa vaan, sanoi kenraali päättävästi ja ankarasti ja läksi pitkine askelineen, jalat sisäänpäin, varmalla ja tasaisella käynnillään työhuoneeseen. Hauska nähdä, lausui hän Nehljudofille epäystävällisellä äänellä nuo ystävälliset sanat, ja osoitti hänelle nojatuolin kirjoituspöydän ääressä. Oletteko jo kauan sitte tulleet Pietariin? Nehljudof vastasi tulleensa äskettäin.
Maslova yhä vieläkään ei kuvaillut antaneensa Nehljudofille anteeksi vaan luuli inhoavansa häntä, niinkuin oli sanonut hänelle toisen kerran tavatessa, ja kuitenkin Maslova jo kauvan sitten Jälleen rakasti häntä ja rakasti niin, että tietämättään täytti kaikki mitä Nehljudof häneltä tahtoi: oli herennyt juomasta, polttamasta, lakannut maikailemasta ja ruvennut lasaretin piiaksi.
Siinäpä oli virnistelijä, sanoi asianajajan vaimo hänen mentyänsä. Vastaanottohuoneessa jätti apulainen Nehljudofille valmiin anomuksen ja palkkion suhteen vastasi Anatol Petrovitshin määränneen 1,000 ruplaa, sekä sen ohella selitti, että Anatol Petrovitsh ei oikeastaan ota vastaan tämmöisiä asioita, vaan oli tehnyt sen ainoastaan hänen vuoksensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät