United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä hymyily sanoi Nehljudofille, että se mitä hän tekee, on pahaa. Hetkeksi hän pysähtyi. Vielä olisi taistelu ollut mahdollista. Vaikka heikosti, mutta vielä kuului totisen rakkauden ääni Katjushaan hänessä, joka ääni puhui hänestä, hänen tunteistaan, hänen elämästään. Toinen ääni puhui: katso ettet päästä käsistäsi omaa nautintoasi, omaa onneasi. Ja tämä toinen ääni tukehutti ensimäisen.
Siinä olisi teidän ylhäisyydellenne kirjelappu eräältä naishenkilöltä... sanoi hän antaen kirjeen Nehljudofille. Miltä naishenkilöltä? Lukekaa niin näette. Se on eräs valtiollinen vanki. Minä olen siellä vartijana. Neiti pyysi toimittamaan. Ja vaikka se nyt onkin kielletty, niin kuitenkin ihmisyyteen nähden... puhui vartija luonnottomasti.
Hän selvitti Nehljudofille, että he olivat kaikki tuodut tänne vankilaan, kun ei heillä ollut passeja. Passit heillä kyllä oli, mutta ne olivat yliaikaisia, noin kaksi viikkoa. Joka vuosi oli ollut näin vanhentuneita passeja, eikä oltu mitään puhuttu, mutta nyt pantiin kiinni ja jo toista kuukautta kohdeltiin kuin rikoksentekijöitä. Olemme kaikki kivimiehiä, kuulumme kaikki samaan sakkiin.
Vartiosotamies selitti Nehljudofille, että siinä vankien vanhin antoi pelaajalle niitä ruokarahoja, joita vangit olivat pelissä kadottaneet, korteista tehtyjen pilettien mukaan. Nähtyään aliupseerin ja herrasmiehen vaikenivat lähempänä seisojat vihasesti silmäten ohimeneviä.
Hän osoitti Agrafena Petrovnaa, joka oli hatussa ja sadenutussa ja ystävällisen arvokkaasti, hiukan hämillään kumarsi kaukaa Nehljudofille, tahtomatta tätä häiritä. Haimme sinua joka paikasta. Tähänhän minä nukahdin. Kuinka iloinen olen että sinä tulit, toisti Nehljudof. Aloin kirjoittaa sinulle kirjettäkin, sanoi hän. Todellakin? sanoi Natalia säikähtäen. Mitä sitte?
Vaunujensa oli asianajaja käskenyt ajaa jälessään, ja rupesi nyt kertomaan Nehljudofille historiata departementin päälliköstä, josta senaattoritkin olivat kertoneet ja joka oli tavattu rikoksesta, mutta pakkotöiden asemasta määrätty kuvernööriksi Siperiaan.
Tirehtööri nousi ylös ja läksi huoneesta, ja Nehljudof jäi Maslovan kanssa kahden kesken. Vartija, joka oli tuonut Maslovan, istahti ikkunan alustalle tuonnemmaksi pöydästä. Nehljudofille oli tullut ratkaiseva hetki.
Ketä te haluatte nähdä? kysyi Nehljudofilta vartijanainen, joka käveli verkkojen välissä. Katariina Maslovaa, sai Nehljudof tuskin sanotuksi. Maslova, sinua! huusi vartijanainen. Maslova katsahti ympärillensä, nosti päänsä ja, povi koholla, Nehljudofille tutulla kernaudella tuli verkon luo tunkeutuen kahden vangin väliin. Hän katsoi kummastellen ja kysyvästi Nehljudofiin, tuntematta tätä.
Ovenvartija ja lakeija ilmoittivat ankarasti Nehljudofille, ettei paronia voinut tavata muutoin kuin vastaanottopäivinä, että hän oli nyt keisarillisen majesteetin luona, ja huomenna oli taas esittely. Nehljudof jätti kirjeensä ja ajoi senaattori Wolfin luo.
Mutta tuli ilmi, ettei siellä mitään Maslovaa ollut ja vankilan tirehtööri selitti Nehljudofille, että tämän Maslovan pitäisi olla vanhassa siirtolaisvankilassa. Nehljudof ajoi sinne. Ja todellakin, Katariina Maslova oli siellä. Välimatka tutkintovankilasta siirtolaislinnaan oli tavattoman suuri ja Nehljudof saapui sinne vasta illalla.