Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Rovastilta ja ruustinnalta pääsi iloinen nauru ja he sanoivat: »Semmoistako se nyt on?» Ja ruustinna yhä katsoessaan menijäin jälkeen sanoi: »Voi ihmettä, mutta kyllä tuossa mies tarkenee myötäänsä nostaessa ja laskiessa auraa.» Kovempaa kai tuo on työksi kuin pellon kyntäminen, sanoi rovastikin.
"Olisi joutanut noista pulmusista, joita tuolla äitinsä ympärillä häärii kuin varpusia ohraläjällä, muutama vähetä mökin kanssa," nauroi muuan hienotunteinen nuorukainen. Pekkolainenkin, joka sivumennen sanoen, oli itse lapsiton, siitä taas yltyi hartaasti nauramaan. Mutta kaikilla ei nauru enää ollut yhtä raikas, sillä useat rupesivat nolostuneilta näyttämään.
Sitten siirtyi puhelu toisille aloille, he kertoivat toisilleen hauskoja juttuja lapsuutensa ajoilta, kuvaavia kummankin perheelle, ja puhelivat ja nauroivat kuin kaksi lasta. Vähitellen vaikeni nauru, äänet alenivat, ja lopuksi ei kuulunut muuta kuin viimeisten puitten rätinää uunissa ja hiljaisia kuiskauksia, joita keskeyttivät hellät, kiihkeät hyväilyt.
Keuhkojen täten paisuessa ja ilman poistuessa niistä, panevat ne kaikki pallea-, rinta- ja kurkkulihakset toimimaan, siten saattaen liikkumaan näiden yhteydessä olevat kasvolihakset Yksistään tätä kasvolihasten liikettä yhdessä mainitun äänen kanssa sanomme nauruksi. Miksi nauru ei seuraa kaikkein suurinta iloa.
Eikä hän minusta luovukkaan, luovukkaan! »Eikä hän paljon painakkaan, painakkaan!» kertasivat pojat, äskeistä leikkiä jatkaakseen. Mutta tyttö oli varuillaan. Poika kohotti, tyttö lyykistäysi, ja siitä syntyi niin hassunkurinen liike, että nauru remahti askeistakin äänekkäämpänä. »Eipä se puolukka noussutkaan, noussutkaan!» lauloivat tytöt veikistellen, minkä naurultaan kykenivät.
Mutta ei mikään onnettomuus nyt Uotilaa kohdannut. Lapsi kasvoi. Sen viaton nauru kaikui jo suuressa tuvassa ja sen ensimäiset horjuvat askeleet koettelivat jo pihan nurmikkoa. Kun poika oli täyttänyt kaksi vuotta oli sillä pieni sisar, jota tuo vielä kaunis Liisa lempein lauluin tuvassa vaivutteli uneen.
Ja kun aina on sellaisia kurjia, jotka elävät huonommissa oloissa, kuin me, niin itseään niihin vetoilemalla siihen, että tunnemme itsemme tyytyväisiksi, vaikka toimeentulomme olisi kuinka kurja tahansa." Johansson siveli partaansa, pari kertaa, nyökkäsi päätään vakuudeksi ja istuutui. Nauru ja suostumushuudot olivat takeina siitä, että hänen puheensa oli saavuttanut suosiota.
Kova-ääninen, juhlasalin marmoriseinistä kajahteleva nauru keskeytti kuningattaren viimeiset sanat, ja hän pelästyi ensin, mutta hymyili sitten ystävällisesti, kun hän huomasi veljensä, joka, työnnettyänsä kamariherran syrjään, oli erään vanhan Kreikkalaisen rinnalla astunut aterijoitsevien joukkoon.
Ja kultaisin suukkosin aamuinen päivä nyt lempivi muotoja Vellamon impein ja kirkkaana hopeisten tiukujen lailla soi viehkeän hurmaava nauru; se hyppii veikaten vesiä myöten ja kaislojen päillä ja lehvillä leppäin ja hiipoen ohi mun hermoni herkkäin se lentää mansikkavaaroja pitkin ja sammuvi saarien taakse.
Ja sinä stiiknafuuliain stiiknafuulia! sanoi isä vetäessään äidin piiskoineen päivineen viereensä istumaan. Maija unohti itsensä ja katseli isää ja äitiä hymysuin. Hänestä oli nyt niin hyvä, että oli kuin itku ja nauru tulossa. Mutta Iikka katsoi suu auki Maijaa, tyhmistyneenä aivan kuin kaikki olisi käynyt yli ymmärryksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät