Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Somas rauhas Atalantan asujaamet Askartelit suojas muurien, Kukin tyytyvänä tehtäväänsä tehden; Mutta äkkiin ampui myrsky ukkosen. Kuului vaskitorvein pärinä ja huuto, Huuto hurjain miehien, ja räikynäl Portit, ovet auki iskettihin linnas, Atalantan rauhanlinnas. Mutta kauhistuen linnan asujat Tuonne tänne pakenivat yöseen kohtuun; Tuonne Atalantta kasvoil vaalehil, Tuonne Kaarin, silmät pallohina pyörtäin, Riensi, kaamea; mikä minnekkin. Miesivoimaa löytynyt ei rauhan linnas, Jossa ryövärjoukko riistäen nyt käy. Sieltä huuto, kirous ja nauru kuuluu, Kuuluu sälähteleminen akkunain, Koska huoneen riista kilvan jaksetahan Ahnehitten kynsiltä, ja aikojen Luomat kuvapatsahat ja ritarkilvet Kirveillä ja keihäil maahan runnotaan. Siitä, paljahaksi pian riistettynä, Tuliloimona jo linna lekkoaa
Tästä komillisesta kohtauksesta teki lopun Gábor herran hirveä nauru, niinkuin jonkun operan lopussa vanha rumpu ja torvet yhtäkkiä rupeevat pärisemään eivätkä salli mitään laulua kuulla. Menyhért setä ravisti pois jaloistaan tuon pienen takkiaisen ja lykkäsi hänet äidin luokse; istukoon kiinni tähän, tuo siunattu poika mukula!
Ja aatelkaas: se nauru ja riemumeteli sitten kaikelle tälle! KROUVARI. Tuo taitaa olla saakelin vikkelätä, mutta katso, ettei saata se sinua pitempiin kiusauksiin. Taidatko kohta ja varmaan toteennäyttää kuka olet?
Niin hän nyt Reeta-Kustaavan kahvia juodessa takaapäin lyijykynän varrella koputti Reeta-Kustaavan korvan lehteen ja sanoi: »Niin todella. Se on nyt päätetty, että meitä ei erota muu kuin kirkon kirves ja rautalapio.» Reeta-Kustaavalta pakkasi tulemaan nauru niin että yritti kahvi purskahtaa suusta ja kahvikupit pudota käsistä, mutta hän sai kuitenkin pidätetyksi. Sanoi vain: »Kylvetäänhän ensin.
Se oli kuin valoisa kuva tummissa kehyksissä, ja sieltä liiti atriumiin asti lapsen nauru. "Salli, oi päällikkö," virkkoi Petronius, "meidän likeltä kuulla tuota heleää naurua, jota nykyään niin harvoin saa kuulla." "Kernaasti," vastasi Plautius, nousten istualtaan. "Pieni poikani Aulus ja Lygia siellä lyövät palloa.
Hän oli jo juhlaan saapuessaan ollut humalassa ja purskahti nyt ilman minkäänlaista aihetta aivan mielettömään nauruun. "Mitä tuo ihratynnöri nauraa?" kysäisi Nero. "Nauru erottaa ihmisen eläimestä," vastasi Petronius, "ja tuskinpa hän muulla tavalla saattaisi osoittaa, ettei ole karjusika."
Päivä toisensa perään kului kesäkuuta, mutta ilmat pysyivät yhä talvisina, luonto jäykkänä ja kuolleena. Ihmisten huulet alkoivat näyttää omituisen sinisiltä, ilo ja nauru olivat käyneet harvinaisiksi.
Vaan nauru häipyi muodoltaan, miettiväisen näköiseksi painui, asetti käden leuan tueksi ja nyökytteli ruumistaan. Silmät vesistyivät ja kyyneliksi herahtivat vedet silmänurkkiin. Kämmenpäihinsä hän ne kuitenkin pyyhki, ennen kuin kerkesivät lähteä poskipäitä kostuttamaan, nousi seisaalleen ja sanoi: »Tottapa se ei ollut niin sallittu.»
"Oikein on huojennus sydämmelle vihdoinkin tavata ihmisiä täällä! en tiedä mitään markkinoita pahempaa, nämät hirveät positiivit, entäs kapakat sitten, hyi miten raa'alta tuo nauru kuuluu! Mitä sitten sanotte suutarin myymälästä? Haju tunkee aina tänne saakka. Tulimme oikeastaan vaan vesileivoksien tähden, sattumalta neiti Schwalbe huomasi meri-äyriäiset.
Näitten puhe ja nauru kuului kukkulalle, jolla me istuimme, ja minä kun olin ikävissäni, oikein kadehtien kuuntelin heidän nauruansa ja sanoin niin, kuin en ennen enkä sen jälkeen olisi sanonut: »Voi kuinka onnelliset nuo rikkaat ja ylhäiset ovat.» Täti katsoi minuun, lausuen: »Elsa, luuletko sinäkin niin?
Päivän Sana
Muut Etsivät