Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Kun istuimme pöydässä, luulin saaneeni suotuisan tilaisuuden puhua Mr. Barkis'ista Peggotylle. Mutta ennenkuin olin päättänyt, mitä minulla oli kertomista hänelle, alkoi hän nauraa ja heitti esiliinansa kasvojensa yli. "Peggotty!" lausui äitini. "Mikä nyt on?"
Ei kumpikaan tahtonut nukkua ensin eikä häiritä toisen nukkumista. Henrikissä oli jonkinlainen ahdistus: olisi tehnyt mieli sytyttää taas kynttilä, puhua jotain lapsellisempaa ja nauraa ennenkuin nukkui, mutta sen sijaan hän hyvin varovasti kääntyi toiselle kyljelleen ja rupesi teeskentelemään nukkuvan hengitystä.
*Rebekka*. Minulla on se paikka, jonka tahdon, herra rehtori. *Kroll*. Niin kyllä töiden puolesta, mutta ei Hävetkäähän toki rehtori Kroll. Kuinka voitte laskea leikkiä sellaisista asioista? *Kroll*. No niin, Johannes Rosmer näyttää tosin saaneen kyllänsä avioliitosta. Mutta kuitenkin *Rebekka*. Tiedättekö minun täytyy melkein nauraa teille.
Sitten hän kääntää sen ja paistaa toisen puolen ja antaa sen minulle. Se on hyvää, vaikka vähän polttaa. Hän katsoo minuun, nauraa vähän uutta paistaessaan ja minä nauran myös. Minun pitää vain syödä niin paljon kuin jaksan, mutta enhän minä enää jaksa. Itse hän ei syö, kokoo vain näppärästi kasaa korkeammaksi, lettua letun päälle. Pian on toinen kuppi tyhjä ja toinen kuppi kukkuranaan.
KULLERVO. Nyt en juuri mielly siihen, vaan uhkausta uhaten kohtaan, ja taitaisin nyt tehdä, mitä kauhistuis täällä tämä autio maa, sillä mieleni hurjaksi, sokeaksi käy. Merkitty juhta! Tämä sana, niinkuin kärmeen kieli sydäntäni pistelee ja myrkyllänsä sekoittaa miehen aivon. Sama leikki aina, mihin käännyn, mutta silmäniskun, jota ei nauraa tule, siinä leikissä näyttää tahdon.
Ah, painaa... Katsos, tuolla toisella puolella on enemmän, mutta kyllä taas kohta tulee toiselle lisää ... nauraa outoa naurua. Istuu sitten pöydän ääreen. Lempeästi: Mikäs teitä nyt painaa, ystävät? IS
Kun ei enää sopinut mahaan vettä, niin se rupesi puron rannalle pitkäkseen, turpa ihan veden kielelle, ja siitä se pitkällä kielellään aina lipsautti vettä suuhunsa. Sille meidän piti nauraa puoli yötä, ei tullut nukunnasta tolkkua.
Minä löin niitä, kun ne pistivät oljenkorrella sen silmät puhki. Ne löivät minua myös. Sitten minä ostin linnun! Ostit? ... sanoi Adelsvärd ja tunsi kurkkunsa kihelmöivän; hän oli vähällä nauraa ja itkeä niin omituista oli tytön puhe, niin asiallisen vakavasti hän kertoi sellaisesta ilmiöstä, jota Italian aurinko saa joka päivä katsella. Niin minä ostin sen.
Se on vanha; muinaisaikaan ulottuvat sen muistot. Se on viimeisiin aikoihin samassa suvussa pysynyt, ja sen omistajat ovat muinaisajan yksinkertaisia tapoja säilyttäneet. Vanha parooni nauraa iloisesti. Hän, vanha sotilas, on täällä niinkuin ennen muinen patriarkat teltoissaan. Hänen vieressään istuvat hänen poikansa ja tyttärensä, iloisesti katsellen hänen ystävällisiin silmiinsä.
Tätä muistellessaan täytyi hänen nauraa itseksensä ja hän tunsi halua vielä kerran ruveta juttelemaan tuon vastahakoisen tytön kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät