Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
"Mutta tiedätkö, ketkä omaisistasi pian istuvat neuvostossa, ja tiedätkö sinä, mitkä tärkeät asiat usein saattavat riippua tuommoisien pienien, sievien impien naimisesta, vaikkeivät heidän pienet henkilönsä ole asioiden tärkein osa?
»Nytpä sekainen vyhti selvenee», vastasi Liisa. »Lukkarin Ullapa Vilhonkin naimisesta meille jutteli.» Ja nyt hän puhui, mitä Ulla oli heille sanonut. Syrjän emäntä lausui: »Olkoot nuoret onnelliset! Olisin kyllä halusta rikkaan miniän ottanut, mutta en sillä kuitenkaan tahdo lapseni onnea estää. Annikin on taitava tyttö, ja työ ja toimi talon rikastuttaa.» Nyt tuli Mattikin sisälle.
Jokohan olisi jättänyt naimistuumat? sanoi Korabljova. Ei, ei ole jättänyt, vaan minä en tahdo, sanoi Maslova. Siinä sitä on tyhmää! sanoi Korabljova bassoäänellään. No jos ei eletä yhdessä, hittoako siitä naimisesta, sanoi Fedosja. Seuraapa sinunkin miehesi sinua, sanoi ratavahti. Mepä olemmekin laillisesti vihityt, sanoi Fedosja. Mutta miksi hän menisi vihille kun ei mennä yhteen. Pöllö! Miksi?
Mutta tuota minä tarkoitan, ettei siitä meidän naimisesta voi tulla mitään, änkytin minä. Mi mitään! puhkesi Liena. Niin minusta tuntuu, lisäsin. Mutta johan olemme kerran kuulutetut ja Se ei tee mitään, sen voipi vielä purkaa, jatkoin minä. Mutta mitä sanoisivat silloin ihmiset minusta? Ja se yö se sekaannus, muistutti Liena. Niin, se sekaannus! harmittelin minä. Jäin mykäksi.
Mielelläni kuulen pää-sisällön kirjasta, esiteltynä harvoilla, selvillä sanoilla, voidakseni päättää onko sitä uskominen tahi ei. Eikö sentähden ole harmillista, että tämä maailma on niin järjestetty, ett'ei meillä saa olla järkevä, viisas mies johtajanamme, ilman että tuo ijankaikkinen kysymys naimisesta asetetaan etupäähän?
Kenonen ylpeili edelleen: »Kuule, Ihalainen: Kenosen ompelemissa housuissa on Juvan rovastikin saarnannut. Ja semmoisen saarnan pitikin Maarian päivänä, että Voutilaisenkin akalta pääsi itku. Elä silloin kysy, jalanko se Kenonen kulkee!» »Ole ääneti!» suuttui jo Antti. Mutta Kenonen ei ollut ääneti. Hän muisti Anna Liisan lupauksen Antin kuoleman jälkeisestä naimisesta.
En tiedä mistä syystä, mutta Randulfin palaaminen oli kun olikin pettynyt toivo. Aina hän laski pistosanoja tuosta naimisesta; itse hän oli leski, lapset täysikasvuiset, vanhin poika oli kipparina ja asui kaupungissa. Toinen seikka harmitti myöskin Worsea, se nimittäin että Randulf puhui ehtimiseen, kuinka heidän tulisi käymään tänvuotisessa kalastuksessa.
Henrik taisteli itsensä kanssa ja hänen silmänsä lensivät levottomasti sinne tänne. Ei, Ellen, ei, joko et ymmärrä minua tai et tahdo minua ymmärtää. Ihmiset, pahakieliset ovat laillansa oikeassa, mutta minä olen syyllinen etkä sinä. Vaikka sinä tyynesti, jopa leikillisestikin voit puhua tästä naimisesta, niin minä en ole samalla kannalla kuin sinä ja minun on tuskallista sitä tunnustaa.
Nuori, kaksikymmenvuotias poikansa ensimmäisestä naimisesta hoiti kauppakirjat ja kirjevaihdon. Hänen toinen rouvansa, vielä varsin nuori hänkin, oli iloinen ja sievän näköinen. Laittoi, taikka antoi laittaa hyvää ruokaa, hankki somia huonekaluja ja katsoi että piiat moitteettomasti siistivät ja järjestivät joka paikan.
"No! se on omituinen paikka, ja he ovat omituista väkeä; tuntuu aivan oudolta, kun saa ruveta heidän pariinsa". "Ja mikä onni meillä oli", vastasin minä, "kun osasimme tulla todistamaan heidän iloansa tästä aiotusta naimisesta! Minä en ole koskaan nähnyt niin onnellisia ihmisiä. Kuinka hauska nähdä heitä ja saada olla osan-ottajana heidän puhtaassa ilossaan, niinkuin me olemme olleet!"
Päivän Sana
Muut Etsivät