Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Vasta silloin minä olen tyytyväinen ja nautin sanomattomasti, nähdessäni entisten yhtiökumppanieni happamia naamoja, kun he kadulla vastaantullessaan katein silmin katselevat minun paisuvata vatsaani. He ovat, poloset, pysyneet aatteelleen uskollisina, laihoina ja köyhinä hahahaa! Kas, semmoinen mies minä olen. Mutta sanokaapas, olenko minä ainoa sitä lajia? Vai tunnetteko muitakin yhtä hyviä?
Saksassa huomaa paljon rumia, mutta myöskin paljon useampia omituisia naamoja. Englannissa ovat ne enemmin ikään kuin samaan kaavaan valettuja, ja tämä johtuu luultavasti siitä, että yhteisten ajatusten ja tunteiden, tapojen ja tottumuksien summa on täällä paljon suurempi kuin muualla. Suurimmalle osalle ihmisiä on varmaankin määrätty tapa ja järjestys hyvin terveellinen.
Tuomo osasi leikata pieniä koria kirsimarjan siemenistä, tehdä pähkinänkuorista irvistäviä naamoja, leikata kaikennäköisiä pilliä y. m. ja noiden avulla tehtiin vähitellen tuttavuutta. Viimein kysyi Tuomo pikku neidin nimeä. "Evangeline S:t Claire", vastasi tämä, "vaikka isä ja kaikki muutkin kutsuvat minua Evaksi. Mutta mikä sitten sinun nimesi on"?
Lattia, jonka yli minun on mentävä herrain ravintolaan, on kuin rajaton erämaa, hyvin kaukana tuolla on ovi ja sen edessä pieniä punaisia naamoja ja jotain valkeata ja mustaa. Vähän myöhemmin ulkona käytävässä. Olen juonut lasin punssia. Tahdon juoda tänä iltana! Tahdon tyhjentää pohjaa myöten elämäni katkeran kalkin.
Tämä oli täynnä äsken hyyrättyä väkeä, kummallisia naamoja kaikkialta! Venheen pohjalla näkyi seljät kahdesta täydellisesti juopuneesta, mustasta jätkästä punaset paidat yllä... "Liikkeelle!" kaikui komento. He olivat iloisia ja lauloivat toistensa suuhun, kunnes pääsivät laivan luokse, johon kului hyvä aika, sillä "The Pearl" oli laskettu kauas pitkin virtaa.
Hän on liian viaton, liian pyhä sellaisen petoksen uhriksi... Ja mitäpä jos vaimoni siitä tiedon saisi?... Miks'en ole hänen vertaisensa! Täällä silloin yhdessä metsästellä, kuherrella saisimme. Minun ei tarvitsi nähdä noita inhoittavia hovimiesten naamoja, ei hengittää hovin tukahduhtavaa ilmaa."
Toisen markkinapäivän aamu valaisi surkeita, nuloja naamoja monessa paikassa, niinpä eräässä kamarissakin ennen mainitussa ravintolassa. Siinä istui Hovilainen pöydän ääressä, kyynäspäät pöydällä ja kädet hiuksissa. Permannolla käveli edes takaisin Kokka. Väliin puhkesi kirous Hovilaisen huulilta, hän tempasi pullon pöydältä ja kulautti kulkkuunsa viinaa, tulematta kuitenkaan paremmalle tuulelle.
Koko väki toisinaan nauroi yhtenä helinänä. Silloin oli setä riemussaan, kun sai kaikki nauramaan. Iloinen, viaton nauru oli hänelle elämänehto. Muuten hän kyllä olisi pitänyt heränneistä, mutta ei jaksanut suvaita »niin iankaikkisen muikeita naamoja». Mutta itsestään oli hän arka.
Kaikkialla näkyi kamoittavan kalveita kasvoja, hirveästi huokuvia sieraimia, tuolla verisiä naamoja, täällä multaisia kuonoja. Katso vihan synkeätä liekkiä heidän silmissään, joka rynkää vaan kiukkunsa maalia kohden, huolimatta vaikka sataisi vastaan tulta ja tulikiveä.
HURMERINTA. Te ja teidän tohtorinne ja kaikki täällä olette samallaisia! HILLERI. Herra runoilija on nyt ereyksissä. Tohtori on hyvin soma mies ja hyvä mies, mutta pieni koiransilmä. Hän käski minun juoksuttaa tuon sähkösanoman herra runoilijalle johtokunnan kokoukseen, sanoi että venytetään vähän niiden herrain naamoja. HURMERINTA. Pitäköön pilansa esineenä muita elköönkä minua!
Päivän Sana
Muut Etsivät