Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Vuonna 1694 oli tiheitä maanjäristyksiä etelässä, kallis aika ja nälänhätä Keski-Euroopassa. Loistavassa, rikkaassa Pariisissa sanotaan sinä vuonna 92,000 ihmistä kuolleen nälkään ja tauteihin. Rakeet hävittivät viljan toisessa Ruotsin jyvä-aitassa, Pommerissa. Toisessa, Suomessa, saatiin niukka sato, ja edellisen vuoden varat olivat lopussa.
Ja itse vaipui hän polvilleen vuoteen ääreen uskaltamatta kumartua lapsen puoleen. Ja yhtäkkiä puhkesivat polttavat pisarat niiksi sanoiksi, mitä hän muisti pienestä vaivaisesta suomalaisesta laulusta: "Se kuoli ikävään ei nälkään eikä haukan kynsiin". Hän nyyhkytti ja puristi kasvojaan lapsen jääkylmiä käsiä vasten: Anna anteeksi, pikku Maria ... annathan?
Voit, maidot jätti, päästäkseen Kotihin vaivaiseen. Niin, runsaat ruuat heitti hän Ja herkut, hyvän elämän. Ja palas' nälkään, puutteesen, Köyhyyteen jällehen. Uskollisuutens' tähden vaan Hän laihaks' saattoi ruumistaan, Ja ennen kärsi nälkää hän Kuin jätti ystävän.
"Muistatko tuota köyhää Paavalia, häntä, jolta sinä ryöstit koko sen pienen omaisuuden, mitä hänellä oli ... nyt hänen leskensä käy ja kerjää, sitten kun hän itse murhasi itsensä, ja kaksi lasta on nääntynyt nälkään... Niin siinä on ja kolme, jotka seisovat Jumalan luona ja huutavat kostoa Yrjö Kjellssonille, niin nuori kuin hän onkin, nauratko, Yrjö, sen sijaan, kun sinun pitäisi itkemän ... niin, kuuletko, äitisi ja siskosi ovat usein itkeneet sinun tähtesi.
Rikkaan häviöhän ei meillä ole köyhän häviö; meillähän uskotaan, että rikkaan vahingolla päinvastoin köyhä hyötyy. Kun karja kuolee nälkään tai maa jää kylvämättä silloin vasta alkaa sarastaa uusien aikojen aamu. Toisaalla oli kuultu ilkuttavan: »Saahan nähdä, kuka tässä koskessa ensi kesänä lohia onkii!»
Mitäpä sinä kuudesta ruiskuormasta, Lassi? Vai tahdotko, että ystäväni Bertelin pojan on sallittava matkustaa tänne tyhjin käsin palatakseen? Onko meillä varaa elättää ulkopitäjäläisiä, kun omat pitäjäläisemmekin nälkään kuolevat? vastasi Perttilä, kuiskaten jotakin erään rengin korvaan. Pieni äijä näytti tuota pikaa nuorentuneen.
Se oli kuollut nälkään, syötyään kaiken vihreän ja järsittyään maasta kanervan juuretkin. Ilmoitin herttualle, etten enää voi olla hänen metsästäjänsä. Hän kysyi, miksen. Minä sanoin, että se on synti. Kuinka synti? hän kysyi. Minä kerroin, mitä madonna oli ilmaissut minulle unessa. Herttua oli vanha ja hurskas mies.
Hänen täytyy kuolla pimeydessä, kaiken ihmisavun puutteessa, yksin, pahan omantuntonsa nuhteitten kanssa, tuskallisesti janoon ja nälkään nääntyen. Oi Jumala! hirmuisesti sinä rankaiset jumalattoman kavalat juonet." "Vieläkö sitä ilkiötä surkuttelet?" huudahti herra Vanderstraten. "Käykö meidän paremmin kuin hänenkään?"
Se on minun syyni, sir Henry, kaikki on minun syyni. Se, mitä hän on tehnyt, on tapahtunut minun tähteni ja siksi, että minä häntä siihen pyysin." "No puhukaa sitten! Mitä tämä merkitsee?" "Onneton veliraukkani on nälkään kuolemaisillaan tuolla nummella. Me emme voi antaa hänen nääntyä ovemme eteen.
»Niinkuin näette, en minä aio poistua», sanoi Rautiainen Miinan mentyä. »Ja jos te poistutte, niin minä suvaitsen istua ja odottaa niin kauan että teidän alkaa lopulta käydä sääliksi ja sanotte: Sehän siellä istuessaan ja odottaessaan kuolee nälkään, mennään kuuntelemaan, mitä sillä on sanottavaa.» Hän siirtyi lähemmäksi neiti Smarinia ja Esteriä.
Päivän Sana
Muut Etsivät