Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Mutta toimelias emäntä oli osannut tehdä tämän yksinkertaisen asumuksen hauskaksi ja siroksi. Kaikki oli halvan, mutta kodikkaan näköistä, lattialle oli ripoteltu hienoja katajia, honkaiset seinät olivat paljaat, mutta kuitenkin kiiltävän keltaiset, astiat oli kirkkaiksi hangattu ja pytyillä täytetty maitohylly niin maukkaan soma.
Herra Duncan astui sisään, taluttaen rouvaansa, pitkävartaloista, vaaleaa, surullisen näköistä vaimoa aivan mustissa suruvaatteissa. Heidän jäljestänsä tuli presbyteriläispappi puettuna geneveläiseen kauhtanaansa, päässä musta, silkkinen patalakki, joka niin tarkoin peitti kaikki hänen hiuksensa, että sen ulkopuolelle jääneet korvat näyttivät suunnattoman suurilta koko muotoon verrattuina.
Hän käveli usein tuon pitkän matkan sinnepäin; mutta kuinka hän menikin oikealle ja vasemmalle, ei hän ollut tilaisuudessa löytää sen näköistä mökkiä, kuin vanha Maria oli hänelle sanonut. Oletteko te raivossa, notarius? Minäkö? En suinkaan; mutta äiti on sanonut... Siinä on äitillä väärin; minä en ole kihloissa, kuuletteko te!
Toista niistä johti entinen päällikkö, toisen ylin johto oli menneen kesäisen kymmenniekan käsissä, joka tuli kohteliaasti tervehtimään entistä esimiestään. Päällikkö oli vuoden kuluessa tuntuvasti muuttunut, mutta kymmenniekka taas näytti paljoa reippaammalta. Hän katseli äänettömänä tuota pöhistynyttä ja tylsän näköistä päällikköä, joka nähtävästikään ei ollut oikein selvänä.
Vähitellen tuli hän kuitenkin yleisemmin tunnetuksi ja sitte sai hän puhtaan maineensa ja viattoman toimensa tähden vapaasti kulkea pitkin varustettuna passilla kotoseudultansa. Tähän lisäksi oli hän lisätuloksensa ruvennut sitomaan talonpoikien kirjoja, jota työtä hän tekikin tarkkuudella, jos ei se tullutkaan niin kauniin näköistä kuin opin käyneitten käsistä.
Tuommoinen oli niin isän näköistä!... Olkoot, ajatteli hän sitten, minä en välitä heistä enkä mene illalliselle enkä kutsumaan heitä... Mitähän se ajatteli se ylioppilas, kun minä juoksin ohitse...? Vaan ajatelkoon mitä tahansa, minulle se on ihan sama! Ketä ne on nuo vieraat? kysyi kuitenkin Elli äidiltä keittiössä ... koetti kysyä huolettomasti, melkein halveksivalla äänellä.
Missä tuota lietäneekään ... ei tuo ole oman maan näköistäkään ... mitä maailmata liekään? ja Liisa pillahti uudestaan itkuun. Maa olikin aivan oudon näköistä ... yhtä tasaista eikä puita eikä metsää kuin kaukana häämötti. Minä nukkuisin ... osaatko sinä sanoa, missä minä nukkuisin? sopersi Matti.
Itse järjesti hän kotonsa suurimmalla säästäväisyydellä niin, että kaikki oli hienoa ja siistin näköistä mitä vähimmillä kustannuksilla, ja kuitenkin oli hänellä aina joku hetki Elli-sisarelle ja hänen tyttärillensä käytettävänä.
Tarvitsi vaan ripustaa jotakin kadonneen näköistä ja lukea loitsuja, niin kyllä se palajaa, jos se on hengissä. Sitä varten oli hän käyttänyt ukkonsa vaatteet ja lehmänvuodan. Ympäröivät seisoivat hämmästyneinä eivätkä tietäneet mitä sanoa, mutta voitonvarmana jatkoi Piata: Se keino ei petä. Jos elukat ovat hengissä niin kyllä palaavat, ja ukko myöskin.
Nouseppas ylös nopeesti Oman kumppalis kupeelta, Ukko jou'uppas urallen, Piitä pitkin askelinkin, Ala taaskin ammattisi. Pane pöyällen pötyä, Toimitappas toiset sängyt, Jos he yöksi yötyneepi. Ain' on pelko peittehenä, Maatessakin manttelina. Milloinkin minkin näköistä Saataneenkaan sarvipäätä.
Päivän Sana
Muut Etsivät