Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
En tiedä ketkä lienevät huhunneet, että Taavi jokseenkin ahkeraan käypi meillä ja että siis jotakin on muka tekeillä. Semmoisia juoru-kontteja ovat meidän hyvät pitäjäläisemme; nähdäänhän, kohta on Lydian nimi joka miehen suussa " "Lydian?" keskeytti Hannula, katsahtaen vieraasensa oudoksuvilla silmillä. "Niin Lydian", jatkoi tämä.
Ja kohta oli suuret tuumat tekeillä pöydän ääressä, ja ajatuksia teroitettiin tiheään "moukuilla". "Hahaha, kyllä rupeaa Timon korvia kutittamaan, kun pankki tulee ja sanoo: maksa pois! Jaa, jaa, mitä minä sanoin, Timo Hannula, kuka meistä ennen häviää? Nähdäänhän! Mutta kuulkaa, ajakaa te vielä tänä iltana Hovilaan. Minä tarvitsen yhtä ja toista, ja annan teille avaimet.
"Kukas muu kuin isäsi Timo ja velipuoles Taavi", vastasi Hovila. "Minä tapan ne", kiljasi Jooseppi, purren hammasta. "Kyllähän sinussa siihen miestä olisi, löperö", sanoi Hovila, nauraen pilkallisesti. "Nähdäänhän!" vastasi Jooseppi, Hovilaista matkien. "Lainatkaa minulle rahaa", sanoi hän sitten äkkiä. "Rahaa? Minäkö?" vastasi Hovila. "Ei minulla ole rahaa, pyydä isältäsi".
Hovilan Olli hymyili, hieroi käsiään ja heitti salaviisaita silmäyksiä vieraisiinsa. "Jaa", jatkoi pastori, "Taavi Hannula meni kaupunkiin; kentiesi hän siellä jo sormukset teettää". "Ei vielä, ei vielä sentään", vastasi nyt Hovilainen hiljaa, vilaisten saliin ja naurellen. "Eihän tässä tiedä, mutta saattaa se siksi kääntyä. Nähdäänhän!"
Olkaa te vaan varoillanne, sinä ja Antti, kyllä minä opetan teidät tietämään huutia. Nähdäänhän!" "Tokkohan niin hellinet Annaa, kun saat kuulla mitä isä äsken puhui minulle", sanoi Miina. "No mitä hän puhui?" kysyi Lydia. "Täytyyhän se sinulle sanoa", vastasi äiti, "ett'ei enempiä selkkauksia vielä syntyisi. Mutta ensiksi, tietääkö Anna tuosta Sivelinin kirjeestä?"
Nähdäänhän!" "Sen sisilisko", kähisi Miina palaten Lydian tykö, joka ääneti oli katsellut tätä kohtausta, eikä nytkään ainoalla sanallakaan osoittanut säälivänsä Annaa. "Oletko kuullut, että meidän isäntä kohta keikahtaa konkurssiin?" virkkoi Vimpelin Heikki Martille eräänä aamuna kun työhön mentiin. "En, mutta arvattava se kyllä on", vastasi Martti.
"Mitäs siihen sanot, Lydia", virkkoi hän sitten Lydialle, "Jos pääset miniäksi Hannulaan?" "Kysykää sitä Annalta", vastasi Lydia; "minulle mokoma kunnia ei kuulu". "Nähdäänhän, nähdäänhän", sanoi hauen isänsä. Tuli ilta. Nimipäivävieraita oli keräytynyt jotakuinkin lukuisasti Hovilaan, etenkin miespuolisia. "puolivillaisia", kuten muutamat herrasväet sanovat.
Mitäs minä tulinkaan teitä pidättämään lantatunkiolta, jossa teidän on oikea paikkanne. Taavi on täysi mies puolestansa ja toista mieltä tässä asiassa kuin arvokas isänsä. Nähdäänhän!" "Taavi on isänsä kodissa ja leivässä", vastasi Hannula, "mutta tehköön kuitenkin omassa asiassaan miten tahtoo.
"Minä muistan ilman aivan hyvin", vastasi Mäkeläinen: "ilta oli ensimmältä ihana ja tyyni, mutta päivä laskeutui pilveen, pilviä nousi vähitellen enemmänkin samalla kuin alkoi tuulla idästä, ja tulikin sadetta yöllä". "Idästä niin, nähdäänhän", puuttui Hovilainen taas puheesen, "eihän vastatuuleen voinut kuulua tuo huuto taikka kuoleman-valitus, mikä lie ollut.
Siinä taitaa olla se terävä ase mikä teki haavan Joosepin takaraivoon. Nähdäänhän!" Poika toi kirveen esille, se tarkasteltiin: varressa oli niinkuin veren jälkiä, mutta raudassa ei eroitettu mitään, vaikka kuinka käänneltiin. "Taavin kirves", virkkoi joku, ja niinpä näkyi olevan, sillä varressa oli puukolla piirretty T. "Tunnetteko tätä?" kysyi nimismies ojentaen kirveen Taaville.
Päivän Sana
Muut Etsivät