United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Se todistaa vain, että he ovat luodut toisilleen ja tulevat hyvin onnellisiksi", sanoi Lisbet, "sillä näetkös, Viva, se on aina nenä, joka ratkaisee ihmisen kohtalon..." Hän huokasi syvään ja nyökäytti päätään Tullalle, joka nauraen vastasi hänelle.
KAISA. Eipä siinä muukaan auttanut. Kun se ei kerran naimisiin tahtonut mennä, niin piti sitä ainakin poistua ihmisten silmistä täältä kotipuolelta. ROOPE. Minkätähden? KAISA. Se on nyt sellainen ummessa pidettävä asia, jota ei täällä vielä tiedetä. Mutta saa kai sen sanoa sinulle. Siellä näetkös Hilma synnytti lapsensa.
Ja niin, kun lapset parhaillaan leikkivät, tuli poika taasen, kurottaen kätensä ystävälleen ja hän sanoi: Näetkös, on aamu, punottaa jo idässä.
"Ja nyt et saa pahastua vaikka, vieras kun olen, olen puhunut sinulle niin suoraan". "Minusta juuri on hauskaa joskus puhella jonkun kanssa, täällä ylhäällä niin harvoin tapaa ihmisiä, näetkös". "Kiitos siitä sanasta; vaan ei jokainen huolisi hoitaa niin halpaa miestä, kuin minä olen". "Minusta ei siinä ole mitään eroitusta ovatko ihmiset juhla-vaatteissa vai arki-vaatteissa", vastasi Liv.
Ei, toista on kuin kaksi talonpoikaa tappelee, silloin viepi santarmi heidät oikeuteen, ja niin he saavat rangaistuksensa. Niin, näetkös, sodassa se on parhain, joka ruhjoo useimpia. Uskotko, raukka, että ehkä saat ampua tauluun tahi paljaalla ruudilla niin kuin harjoituksissa. Ja etkä ihmisiä? Erotus opetuksen ja käytännön välillä näkyi nyt selvästi.
Eihän se estä Sylviä olemasta silmiä ja korvia myöten rakastunut häneen. Joudu nyt, Elin! ELIN. Hyvästi, Sylvi! Tämä oli hirmuisen ikävää. Näetkös nyt se ei ole lukossa. ELIN. Eipä tosiaan. Voi, voi, kuka olisi voinut uskoa! SYLVI. Rakastunut Kariniin? Te valhettelette! Niin, kautta taivaan, te valhettelette! Jumalan kiitos! Johan sinä tulit takaisin? AKSEL. Jo tulin, pikku kissimirri!
Mutta, lapsukainen, minkätähden et vuosikausiin ole minulle kirjoittanut? SIIRI. Niin niin näetkös sen tähden, että minä niin kauheasti kunnioitan sinua. AGNES. Minua! No, olipa sekin päähänpisto. SIIRI. Eikä minulla ole ollut rohkeutta lähettää sinulle tyhmyyksiäni noin vain ominpäin taikka, oikeammin: omin käsin. AGNES. Vai olet sinä niin koppava!
Näetkös, sen laita on sama kuin monen muunkin; että kun tahdotaan välttää toista, niin joudutaan toiseen paheesen. Annas olla, että sinusta tulee rikas; tiedätkös, senvuoksi et sinä ole onnellisempi. Mutta sinä luulet, että...
"Minä olen vaan tyttö," alkoi taasen Sesilia, "enkä minä miesten tekoja paljon ymmärrä; mutta, näetkös; tytölläkin on joskus tuumansa, ja minä ajattelen että, jos sinulla onkin oikein puheessasi, niin olet sinä kuitenkin rikkonut uskollisuutesi kuningastasi ja maatasi vastaan. Mutta kuinka sinulla siinä on oikein?
Kusti meni ovenvartijan luokse ja otti lippunsa, saadakseen oikein masentavasti näyttää Liisan äidille, minkä arvoinen mies Jooseppi Nahkanen oikeastaan oli. »Tässä on minun lippuni. Näetkös numeroa?» Jooseppi ei tainnut mitään. Hän tiesi kyllä olevansa oikeassa. Mutta Kusti todisti nyt hänen viekkaudella ja väkivallalla tunkeutuneen ihmisten seuraan. Joosepin täytyi nousta.