Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Suotta seisot, vuori, kuunneskellen! Ei käy neito enää paimennellen; Turhaan kaipaat ääntä, mykkä kaiku,
Ja pieni, pieni tyttö oli heillä, Hän oli kuuro eikä voinut kuulla, Enin kevätlinnut lauloi sulosuulla, Ja lehto täyttyi riemusäveleillä. Ja pieni poika siinä myöskin eli, Hän oli mykkä, puheenlahjaa vailla; Hän Luojaa kiittää laululintuin lailla Ei voinut, vaiti aina oleskeli.
PIETOLA. Kuusituhatta, mutta tarpeeksi suuri tähän maailmanaikaan. TURKKA. Pieni raha! Pietolan talon nykyisestä arvosta sadas osa. PIETOLA. Sadas osa? TURKKA. Pietola on metsiensä takia pitäjän rikkain talo. KATRI. Niinkö? TURKKA. Etkö olekaan enää mykkä? KATRI.
Esteri nyökäytti vähän päätään hyvästiksi tädilleen, joka vastasi samalla tavalla. Koko matkan Esteri oli mykkä. Santtu kyllä aukoi suutaan, vaan äänettömästi niinkuin maalle nostettu kala, sillä sieltä tuli ainoastaan ajatuksena: Saakeli! Ettei hän tätä ennemmin tiennyt! Olisi ollut niin monta hyvää tilaisuutta tunnustaa rakkautensa. Huomenna voi taas olla myöhäistä!
Sinä iltana esitettiin Auberin »Fenella». Oopperaa »Porticin mykkä» olivat painoviranomaiset Pietarissa kieltäneet esittämästä, vaan voitiin se nimellä »Fenella» esittää täällä, samoinkuin Wilhelm Tell'kin »Kaarle rohkea»-nimisenä. Silloin oli ne Nikolain ajat.
Mykkä nosti päänsä, ikäänkuin jotakin sanoakseen niin, hänen huulensa olivat alkaneet selvästi lausua kieltosanaa, vaan hänen onnistumattomasta yrityksestänsä ei tullut muuta kun mykän epäselvä soperrus. "No, katsos vain!" sanoi kuningas. "Kuninkaallisen neitosen paljas nimi, kun hän on niin erinomaisen ihana kuin herttainen serkkumme, näkyy milt'ei voivan päästää mykkien kielen irti.
Ystävien piiri pienentyy kenen syy, kenen syy? Kaikki tylyt sanat haavoittaa, kaikki hyvät suruiseksi saa. Kukkii onni unelmissa vain. Kiitos kaikesta, min sain. Niinkuin kotihini kulkisin loittonen ma tyynin askelin, yksinäiseen majaan matkaten. Ihminen, ihminen! Sa mykkä matkalainen maan, sua tunnettu ei milloinkaan. Kuin varjo kesken varjojen pois liu'ut yöhön, unehen.
Häntä seurasi armas puolisonsa, minua mykkä matkatoverini, joka koko matkalla ei hiiskunut sanaakaan. Minua pahotti, että hän erkani minusta. Oli näet minusta juuri kuin ei siellä mitään vaaraa tarjona olisi, johon minä menin; juuri kuin suojeleva sallimus, johon hurjasti luotin, turvaavalla kädellä varjelisi niitäkin, jotka olivat lähelläni.
Hän eli tämän kanssa jos mahdollista vielä suuremmassa yksinäisyydessä, kuin ennen, ja piti häntä suuressa arvossa, jos saa päättää papin ja lääkärin kertomuksista pitäjällä. Sitä huhua, joka oli tietävinänsä että kartanon-omistajan vaimo oli mykkä, sokea tai jotakin semmoista, väittivät mainitut henkilöt perättömäksi.
Mutta hänellä oli tulinen rakkaus syntymäpaikkaansa mykkä tosin, mutta juurtunut syvästi tammen tavalla. Syntymäpaikkansa edestä olisi hän voinut taistella sen miehen lailla, jonka voimia ylevä rakkaus ja velvollisuuden tunne kiihoittavat.
Päivän Sana
Muut Etsivät