Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Pienellä jakkaralla akkunan luona istui pikku Julia, Stiina-muorin kissa edessään, jonka koukkuiseen selkään hän koetti sovittaa istumaan suurta, kaunista nukkea. Mustalaisen tytär oli niin kiintynyt tähän hommaansa, ettei hän ollenkaan huomannut sisään astuvaa hienoa herraa.
Mustalaisen karkoittamisella olisi sitäpaitsi suoraan saatettu Wilhelm de la Marck heidän tielleen, sillä Hairaddin olisi vienyt hänelle sanan; sitä vastoin Durward toivoi, jos mustalainen pysyisi heidän seurassaan, voivansa estää, ettei Hairaddin hänen huomaamattansa saisi puhutella outoja ihmisiä.
Suku musta Mustalaisen, Kansa laiska, kiertolainen, Jolla on se outo kieli, Kansan kaiken tuntematon, Jot' ei kouluissa kysytä, Oppihuoneissa osata; Sitä äänellä isolla Aivan pulskasti puhuvat, Röyhkeästi röykyttävät.
Kohta karkas vihollista vastaan Tää ja, nostain veistä ilmaan, virkkoi: "Etpäs täältä koskaan käänny kotiin Kertomaan sa, minne musta Aatu, Minne mustalaisen vaimo lähti!" Lausui; kaatunutpa pyytäin virkkoi: "Ollos lyömättä ja henken' säästä; Enhän kuitenkaan ma koskaan palaa Tuonne, tyhmyydestäin piestäväksi, Pilkattavaks', tyrmään pantavaksi.
Ei mitään luikerteluja, herra Stark! huusi kivalteri, tarttuen mustalaisen käsivarteen; luuletteko olevanne tekemisissä kakaran kanssa? Mitä te oikeastaan touhuatte, herra kivalteri? kysäisi muuan vieraista, joka oli kutsuttu ryypylle. Mitä tekemistä on kivalterilla toisten lompakkojen kanssa? tiedusteli eräs toinen.
Jälleen virkkoi mustalaisen vaimo: "Rukoile, ettei käy tähti pilveen, Ettei vapaus kahlehisin sorru, Ettei veljen uskollisuus petä!" Tuskin lausuttu ol' viime sana, Hälinään kun harva lato saartui, Sekä pimeest' ovest' ääni huusi: "Onko täällä ihmisiä ja keitä? Vastatkaa!" Ei ääntä jälleen huus' se: "Miehet, pankaa tulta ladon alle, Mustalaiskuninkaan tääll' on hovi!"
Tässä ei ole muuta kuin yksi asia ajateltavana, sanoi hän hiljaisesti. Mene sinä Jumalan nimeen, minä kyllä pidän huolta itsestäni ja lapsikakarasta. En minä nyt kuitenkaan semmoisella mustalaisen tavalla pötki sinusta tieheni. Kas tässä aluksi. Hän pani pöydälle kaikki mitä oli ansainnut matkallansa.
Durward, vaikka häntä hiukan kummeksuttikin, oli kuitenkin samalla sangen iloinen siitä, että Hairaddin niin mielellään, tai ainakin vastaanpanematta, suostui muuttamaan tietä; sillä hän tarvitsi mustalaisen opastusta, ja oli pelännyt, että Hairaddin, kun hänen petoshankkeensa täten tehtiin tyhjäksi, suuttuisi siitä silmittömästi.
Mainitut vihan pätsissä hehkuneet ajatukset ja toivomukset muodostuivat vähitellen täydelliseksi varmuudeksi jonka kypsymistä osaltaan auttoivat myöskin ne monet värivivahtelut, jotka hän vieraiden keskustelun aikana oli ollut huomaavinaan mustalaisen kasvoilla.
Ja puukkonsa kärellä seppä sitä kolkutteli. Mustalainen seisoi suorana kuin patsas, silmät jäykkinä päässä. Hän koetti sopertaa jotain, mutta me emme siitä mitään ymmärtäneet. Hänen kasvoistaan kuitenkin näkyi, että hän jo toivoi apua, ja hän antoi irvistelemättä sepän askaroida. suussaan. Me olimme lakanneet liehtomasta ja katsoimme mekin mustalaisen suuhun sen, minkä yletimme.
Päivän Sana
Muut Etsivät