Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Ja menen minä nyt, vaikka on niitä ollut muitakin, jotka ovat kieltäneet. Ketä muita? Muita syrjäisiä, ilman aikojaan, en minä viitsi sanoa. Mitä sinä aikaihminen ujoilet, sano vaan, kehoitti Juuso. Se Nevanperän renki Aappohan tuo enimmän kielteli, ilmoitti Laara vähän kainostellen. Sekö Aappo-kääry, murahti Juuso.
»Pidä varasi!» Tetraides murahti lähestyen hiljaa vihollistaan, joka kiersi piirissä hänen ympärillään eikä peräytynyt. Lydon vastasi vain halveksivasti väläyttäen teräviä silmiään. Tetraides iski, se oli kuin moukarinisku alasimelle. Lydon lysähti äkkiä polvilleen, isku suhahti hänen päänsä yli.
Pässinpää! murahti hän lyhyesti sekä heittäytyi jälleen pitkäkseen sohvalle, antautuen huoltensa valtaan. Metsästäjä läheni häntä kunnioittavasti kumartaen. Olisi muuan kirje, joka... alotti hän, kasvoillaan jonkunlaista tuttavallisuutta osoittava ilme. Kirje, kirje! keskeytti hänet, kreivi, hypähtäen ylös sohvalta. Minulle on annettu tämä kirje jätettäväksi teidän armollenne, virkkoi metsästäjä.
Nyt tuli pitempi vaiti-olo. Kaisa vain ujosteli. Mutta jo huomautti taas Antti: »Eikä tämä ole nuoruudenkaan hullu niin kuin monet tyttöletukat ovat!» »Ei!» murahti Jussi ja sylkäisi pitkän tupakkasylen. Puhetta jatkui. Nyt vasta huomasi Kaisa, että olisihan sitä pitänyt, asiaa edistääkseen, vieraita pyytää yöksikin. Hän kysyi äkkiä: »Missäs te olitte yötä?» Se oli kysymys!
Mutta minkä tähden et sinäkään anna sen olla rauhassa? murahti siihen isä, joka seisoi toisella puolen Anttia ja oli tyytymätön siitä, ettei odotus loppunut. Tottahan tuollainen iso poika jo katsoo itsensä ... etkähän sinä sen perässä enää kuitenkaan saata sen pitemmälle hypätä.
Lautamies Koljonen turisti joukon luona nenänsä, pyyhki sen aluksen kämmensyrjällänsä ja arveli: Kuka hänet vain lie rohennut rikkoa! Ka kukapa se! murahti Antti Juhana hyvillänsä, ylpeänäkin. Koljonen toisteli: Kuka, kuka hänet lie viilettänyt poikki ... kun siitä ei kuulu nyt enää se sana lentävän.
Mutta sitä kivisti ja vihloi kauheasti. "Hyvä hevonen, vaan pahat tavat", sanoi muuan matkustajista. "Ei ole hennottu kurittaa." "Eikö tuosta pahat tavat eronne!" murahti Jormalainen hampaittensa raosta. Katkeralla mielellä hän vihdoin kiipesi kuormalleen ja kiroillen ajoi loppumatkan täyttä laukkaa kotiinsa. Päähän pantiin hauteita ja kääreitä.
Antti Juhana tiesi sen olevan hänelle tarkoitetun ja murahti: Ka itsepä sinä sen laitoit siirappia hakemaan... Niin jotta haro nyt se sieltä järvestä! Kaino Josefiinakin itkeä tihisti ja valitti: Ja sanoinhan sitä minäkin sille Urho Ernestille, olen sanonut ja saarnannut, jotta ei se vielä kerran kunnian kukko tämän talon harjalla laula.
No, ompa hyväkin, kyllä pelto kulta sen tarvitseekin! No, ei Taavetista ole suinkaan kuulunut mitään?" "Ei, sitten kuin viimeksi kävi!" vastasi Leena. "Hm, hm!" murahti isäntä ja meni isoon tupaan. Kun hän juuri oli päässyt sinne, veti itseänsä eräs vanha kulku-akka sauvoineen ovesta sisään. "Hyvää päivää isäntä!" "Päivää!" vastasi isäntä; "mitä kuuluu maailmasta?"
Kun ei vieras itsestään tuntunut aikovan asiaansa ilmaista, kysäsi häneltä viimein luokan ensimmäinen mies eli priimus kohteliaalla äänellä: "mitäs teillä olisi ollut asiaa?" "Meilläkö?" murahti vieras hieman punastuen ja ympärilleen katsellen. "Myö tuota hm myö tuota tultiin kysymään, jotta tämäkö se on se kolomas luokka?" "Kolmas luokkahan tämä on", vastasi priimus.
Päivän Sana
Muut Etsivät