Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Hänen ei olisi pitänyt poistaa viittojaan eikä ottaa pois madonnaansa siitä, mihin hän ne kerran oli pystyttänyt. Olisivathan olleet edes hautaristeinä muistuttamassa jostakin, joka kerran oli elänyt. Jos ei muuna, niin edes aaveina ilkkumassa maailmalle sen häpeätä ja alennusta... Olisi antanut heidän ne hävittää. Mutta kaipa hän oli tehnyt, mitä tunteensa oli käskenyt.
Mutta tunsi hyvän olevan olla. Ja kun heitti katseensa avaruuteen, niin ikäänkuin löysi itsensä jostakin äärettömän suuresta valtakunnan salista, jossa säilytettiin kaikki valtakunnan ikimuistettavat muistomerkit, jossa monien pyhimysten ja kaikkien suurten miesten sankarikuvat vakavina seisoivat muistuttamassa kansajoukkojen ikäkauteisia vaiheita.
Se juosta laukkasi tulisella kiireellä ja liikutteli jalkojaan niin keveästi ja somasti, että se saattoi muistuttaa vanhaa suosittua tanssijatarta, joka vielä kerran haluaa esiintyä mielessä tosin pieni kompastumisen pelko muistuttamassa jäykkäsäärisyydestä.
Suurimmat ja kauneimmat puut olivat silloin parahtaen kaatuneet taloa kohti ja niistä olivat nyt vain kannot jälellä, niinkuin hautakivet ruohoisella kirkkomaalla, muistuttamassa kuolleista ystävistä. Hän etsi ne jokaisen käsiinsä ja osoitti, missä ne olivat seisoneet ja millä lailla kaatuneet.
Olisivat antaneet niiden siihen ruskettua niinkuin juhannuskoivujen, olisivathan olleet edes ne muistuttamassa siitä, että olit ainakin ollut täällä, ollut siinä viimeisen kerran ja siitä lähtenyt. Minulta tullaan tiedustelemaan talon huomisia töitä: onko alotettava jo heinänteko vaiko mentävä ruismaata muokkaamaan? Väki on sekin, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut eikä muuttunut.
Mitä taas tulee Mériméen tunteisiin akatemiaa kohtaan, niin viihtyi hän siellä ylipäänsä jotenkin hyvin, eikä kummakaan, sillä siellähän hänellä oli useimmat ystävänsä ja hengenheimolaisensa. Mutta kun tekopyhyys, joka hänestä toisen keisarikauden aikana oli ihmiskunnan suurin onnettomuus ja josta akatemia sentään viimeiseen asti oli pysytteleinyt vapaana, vihdoin kuitenkin alkoi tunkeutua tähänkin filosoofiseen seuraan, silloin sai Mériméekin silmänsä auki. Hän, joka omantunnon mukaisesti oli käynyt istunnoissa ja vaaleissa ainakin omasta puolestaan vastustamassa kaikkien kirkollisten ainesten tunkemista Mazarin'in palatsiin, jonka edustalla Voltairen muistopatsas on traditsiooneja muistuttamassa, hän, joka keisarinkin ylempänä mainitsemaani pyyntöön oli uskaltanut jyrkästi vastata, ettei hän ikinä anna ääntänsä kirkollismieliselle ehdokkaalle, hän sai vihdoin surukseen nähdä, että yksin hänen vanha opettajansa ja ystävänsä Victor Consinkin kääntyi kirkonkävijäksi ja suostui äänestämään apotti Lacordaireä akatemian jäseneksi Tocquevillen sijalle (v. 1860). Eikä ainoastaan Cousin, vaan myöskin Thiers, Guizot ja "tous les burgraves", kuten Mériméen on tapana heidän hengenheimolaisistaan sanoa. Tämä meni hänestä todellakin jo liian pitkälle. "N'est-ce pas bien édifiant, et cela ne donne-t-elle pas une belle idée de leur logique et de leur bon sens!" kirjoittaa hän asiasta Panizzille. "Au fond, la chose m'est fort égale" jatkaa hän kertoessaan samasta asiasta "tuntemattomalle" "tant qu'on ne m'obligera pas d'aller entendre leurs sermons, on peut nommer
Tosin olihan aamulla joku kysellyt, »missä viipyy herra Vendell», mutta nyt oli ilmeistä, että herra Vendell oli kuin olikin käynyt muistuttamassa Edvardille. Kuinka se oli selitettävissä, ja mitä varten?
Päivän Sana
Muut Etsivät