Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Mutta vahvasti päätti hän ei enää päästää Abeliansa hoviryökynäin katseltavaksi. Ja siinä asiassa piti eukko puheensa. Kuninkaallinen pari. Ihminen rakastaa usein sitä, mikä on eritapainen kuin hän itse on. Tämä muistui mieleen sille, joka näki tämän kuninkaallisen parin.
Kiitos, kiitos". "Milloinpa minä en liene oikeassa ollut. Harvoin olen tietä kysynyt, enkä ole koskaan eksynyt", sanoi emäntä leikillisesti nauraen ja lähti ulos. Mutta somasti muistui mielessä se rovastinnan raamatunpaikan lukeminen, kun jätti "siitä" sanan pois.
Tätä tarkoitan näin: jos joku, jotakin nähtyään taikka kuultuaan taikka muulla tavalla aistittuaan, ei ainoastaan tätä tunne, vaan myöskin tulee ajatelleeksi jotain toista, jonka tunteminen ei ole sama, vaan joku toinen, emmeköhän syyllä silloin voi sanoa, että hänen mieleensä muistui se, jota hän tuli ajatelleeksi?" "Mitä mietit sanoa?"
Juhani itse oli varma isänsä viattomuudesta ja koetti saada Hannankin uskomaan. Mutta vuoteessaan Hanna mietiskeli vielä, ja silloin hänelle äkkiä muistui mieleen eräs tapaus, joka oli aivan unohtunut, mutta nyt sukelsi esiin selvänä kuin eilinen päivä. Saman päivän iltapäivänä, jona Niilo Iisakki hukkui, he olivat kosken alla ruumiita naaraamassa.
Ja voiko olla mitään kehnompaa kuin sellainen nimetön kirje, jonka hän oli saanut? Jälleen muistui hänen mieleensä Julia... Eikö nainen juuri ole taipuva sellaisiin rikoksiin eikö nainen juuri salakavalasti hyökkää uhrinsa kimppuun?... Hän oli niin kiihdyksissä, kun hän tullessaan päivällispöytään tapasi Doran ja lapset, että hän tuskin saattoi tervehtiä heitä luonnollisesti.
Minua hytkähytti. Muistui heti mieleeni Hilman entiset tuulentuvat. Nythän ne jo alkoivat toteutua kaikki. Häitten jälkeen Hilma katosi näköpiiristämme. Tampere oli siksi kaukana, ettemme hänestä enää mitään kuulleet, eikä hän liioin kirjoittanut tuttavilleen Tuusniemellä. No, tuota en juuri ihmetellyt.
Niin, hän oli todella kaunis ja hyvä poika. Vieläkin sykähti Eevin sydän, kun muistui lapsuuden ystävä mieleen. Mutta lapsuuden leikkitoveri oli leikkitoveriksi jäänyt. Heidän ystävyydestään ei sen enempää tullut. Olosuhteiden eroittamina olivat he pian käyneet vallan vieraiksi toisillensa. Ei ollutkaan Erkistä tullut Eevin unelmien sankari, kuten hän aina ennen oli ajatellut.
Odottaessaan Hilja otti kirjan käteensä ja rupesi sitä lukemaan, mutta pian painui kirja kiinni, ja hän katseli luontoa, joka viehättävän kauniina oli hänen silmäinsä edessä. Käen kukunta kuului meren saaristossa, ja Hiljan mieleen muistui se aika, jolloin hän lapsena Naantalissa oli Niilon seurassa käynyt salmen rannalla kuuntelemassa tuota yksitoikkoista, mutta kuitenkin miellyttävää ääntä.
Rupesivat sitten toinen toisensa perään myöntelemään, jopa kehumaankin. Esa lämpeni uudestaan, kun tässä toistenkin kehuessa muistui uudelleen elävämmin mieleen veisu ja hän puhui melkein kuin huumauksessa: »Minä seisoin siinä sängyn pielessä ja kuuntelin, sillä se oli niin komeaa. Enkä minä yhteen aikaan enää muistanut mitä varten oli tultu.
Hänen mieleensä muistui Pomponia Graecina ja Aulus. Taukoamattoman surun ja ainaisten kyynelten lähteenä oli Pomponialle ajatus, ettei hän haudan tuolla puolen saa tavata Aulusta. Nyt rupesi Lygia ymmärtämään, mitä sellainen suru ja tuska merkitsee.
Päivän Sana
Muut Etsivät