Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Tämä voimallinen lumotar on tenhovoimansa jo menettänyt, ja sentähden vieras murheella muistaa, että aika voi tulla, jona Roomassa tuskin mikään muistuttaa, ettei maan päällä ole sitä paikkaa, joka Roomalle vertoja vetäisi historiallisissa muistoissa, ja jota me kunnioituksella kutsumme "ikuiseksi kaupungiksi". Karnevali.
Niiden keskessä oli sydän tyhjentynyt tunteista, joiden juuria nakerti kaukainen kaipaus ja toteutumaton toivo. Mistä kaipaus ja mitä toivo? Sitä en itsekään tiennyt. Se oli hämärä ja sanaton. Se kitui vain vanhoissa muistoissa, joiden kuivuneissa juurissa ei ollut mehua uuden taimen tekoon. Eikä ollut ilo iso omista ajatuksistakaan.
Sille, mikä meissä on omantakeista ajatussuunnassa ja toiminnassa, tavoissa ja oikeuskäsitteissä, muistoissa ja toiveissa. Luopuisimmeko näistä, niin luopuisimme itsestämme ja arvottomina teeskelisimme ja muita apinoisimme. Meillä ei olisi mitään omaa tehtävää maailmassa.
En näe enää Tohmajärven ihania kyliä, vaan elän niiden pyhien paikkojen muistoissa, joissa olen sinun kanssasi elänyt elämäni ainoat onnen ja autuuden hetket." Niin oli kulunut osa syksyä. Talven henkäys tuntui jo ilmassa: lehdet kellastuivat. Poissa olivat lintusten iloiset parvet, poissa survovat hyttyset. Ei ajelehtinut enää vesilintu Tohmajärven selällä, ei muistuttanut mikään kesästä.
Ja vaikka ne kaikki todistavat mitä hurjimmista nuoruudenhaaveista, voi kuitenkin jossakin määrin olla mielenkiintoista palata muistoissa taapäin noihin huimiin aikoihin ja panna merkille, miten silloin ajatteli.
Kuin kukkaranta aamusella, Heräjä uuteen aikahan, Sill' uusi päivä paistehella Hälvensi varjot kuoleman! Siis varmistu sä muistoissa, Jalostu mielen avuissa! Kuin kukkaranta aamusella, Heräjä uuteen aikahan! Sun kyyneleesi kuivukohot, Kuin kaste aamun tuulihin! Keväimen kylmät lauhtukohot, Ja ruusut nouskoot kasvoihin! Kukiksi nuput puhjetkoot! Ja mielet, toiveet tointukoot!
Yhä syvemmälle näissä muistoissa uinaillessaan, hän näin ollen tuskin huomasikaan sanoessaan Julialle: Mutta jospahan menisimmekin sitten kihloihin! Kihloihinko!? Julia heräsi kuin unesta. Sitten äkkiä vilkaistessaan Aarnioon, hän punastui korviaan myöten, katseensa kohdattua Aarnion hellivän silmien välkkeen. He kulkivat nyt taaskin äänettöminä kauvan, istuutuen lopulta läheisimmälle penkille.
Siitä niiden luonteva tuoreus ja mehevyys, josta kansat kehittyneemmänkin ikänsä taisteluissa etsivät virkistystä kuin kotiseutunsa luonnosta. Siellä lapsuutensa muistoissa löytävät he helpommin todellisen itsensä ja niin käsittävät paremmin elämänsä tehtäviä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen nähden.
No mutta Alfred, miten olet voinut kertoa sellaista! Niin, näetkös vaimolleenhan kerrotaan kaikki tyyni. Niin, niin taidetaan tehdä, luulen minä. Ooh, että minä voin istua tässä ja Mikä sinulla on? Hän melkeen joutui pois. Kerrassaan pois joutui hän. Eyolf! Tässä minä istuin ja elin muistoissa. Eikä hän ollut mukana. Oli, Alfred, pikku Eyolf oli taustana kaikessa. Ei hän ollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät