Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Jos varakkaat elävät liian säästäväisesti, silloin työmies näkee nälkää. Toisin on laita sellaisen säästäväisyyden, jota meidän maassa niin vähän ymmärretään, tarkoitan sitä, ettei ylenkatsota vähäistä tuloa ja tallennetaan sellaisetkin tavarat, joilla on vähän arvoa, toisin sanoen kuten minun on tapana pojille sanoa muistetaan että "sata kopeekkaa tekee ruplan".
Tosin ovat venäläiset ennen kulkeneet lähelläkin tästä ohitse, onpa jokunen partiomies käynyt talossakin; mutta ei meillä minun muistaakseni ole ollut mitään valitettavaa, etenkin jos muistetaan, että yhä olemme olleet innokkaita ruotsalaisia.
Mutta kukaan ei ole profeetta omassa maassaan, niin ei myös pyhä Eerikkimme. Kunhan hänellä vaan ei olisi Browning revolveria yllä. Ei ajatella niin repäiseviä asioita. Muistetaan vaan rakkautta. Laula meille jotain Liisi. Onhan se rakkaus sukkela tauti, riivaa se meitä, riivaa se teitä varkahan tavalla se vaanii ja lyö, olkohon päivä tai olkohon yö. Nuorta ei säästä se, vanhaa ei heitä. K
Mutta d'Artagnan oli liian kaukana kuullaksensa sitä, ja jos hän olisi kuullutkin, ei hän siinä riemullisessa mielentilassa, missä hän oli, olisi varmaankaan sitä älynnyt. Hän suuntasi askeleensa herra de Tréville'n hotelliin; hänen eilinen käyntinsä, niinkuin muistetaan, oli ollut sangen lyhyt ja vaillinainen. Hän tapasi herra de Tréville'n peräti hyvillä mielin.
Voidaan mielihyvällä unohtaa heidän ankaran ylimyksellinen ja vanhoillinen ajatustapansa, kun muistetaan, miten inhimillisen hyvin he yleensä kohtelevat alustalaisiaan ja niitä, jotka ovat heistä riippuvaisia.
Martti istui levollisena Hannan vieressä ja virkkoi: »Koska tässä nyt kerta huvittelemassa ollaan, niin ollaan nyt sitte. Kun meidän pitäjään tulette vierailemaan, niin muistetaan me sitte taas vuorostamme olla kohteliaita.» »No niinhän sopii», sanoi se poika, joka joutilaana istui. Vene kulki kulkemistaan.
Muistetaan, kuinka d'Artagnan juuri samaan aikaan kuin hän oli huomannut musketin piipun kiiltävän pensastossa, oli kummastellut kardinaalin pitkämielisyyttä. Mutta d'Artagnan pudisti päätänsä. Kun oli kysymys henkilöistä, joita vastaan kardinaalin tarvitsi vaan ojentaa kätensä, hän harvoin käytti tuollaisia keinoja. Kolmanneksi saattoi se olla mylady'n kosto. Tämä luulo oli uskottavampi.
Mut etelästä kuiskaillen nyt huhu luikertaa, se aseitamme häväisten maanpetost' ilmoittaa; se kaikkialla herättää vaan ylenkatsett' ylpeää. Ijäti päivä muistetaan, milloinka varmuuden tuo huhu sai, ja kertomaan käv' äänell' ukkosen: maan viime pylväs kukistui, jo Viapori antautui. Sen kuiluunsako nielaissut on syvyys pohjaton? Ukonko nuoli murskannut sen vahvat muurit on?
Mihinkä matka pitää ties sen? Tuskinpa enää muistetaan, mistä tultiin! SIHTEERI. Herra, herra! EGMONT. Minä seison korkealla, ja minä voin, ja minun täytyy vielä korkeammalle kohota. Minussa tuntuu olevan toivoa, rohkeutta ja voimaa. En vielä ole kerinnyt yhä kohenevan kunniani kukkulalle; ja jos minä kerran siellä ylhäällä seison, niin tahdon minä lujana, pelkäämättä seista.
Myöhemmät tutkimukset ovat asettaneet sekä tämän tarinan että myöskin tarinan Korsholman synnystä arvelun alaisiksi; mutta varmaa on, että linna on hyvin vanha, jopa niinkin vanha, että sitä muistetaan tuskin muuna kuin jätteenä jostakin sitäkin vanhemmasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät