Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
AINIKKI. En tule enään. KULLERVO. Sinä levottomaksi näyt. AINIKKI. Mikä riivauksen hetki tämä? KULLERVO. Elä muistele hetkeä mennyttä, muistele lempeämme vaan, jonka molemmat tässä käsitimme. Sinua syleillä tahdon. AINIKKI. Pois! Mua kamoitat, ja vapisemaan saatat. KULLERVO. Minä? AINIKKI. Mitä sinusta sanoisin? KULLERVO. Sen, mitä aattelet.
MAHLOW. Ihan oikein minä muistan. En muistele nimiä. MAHLOW. Hän kirjoittaa minulle myöskin eräästä uudesta keksinnöstä, eräästä uudella tavoin tehdystä ketruu-koneesta. TUOMAS. Joka on hyvin oivallinen ja vissisti tuottaa suuria summia. MAHLOW. Vai niin? Tunnetkos sen? TUOMAS. Tunnen, armollinen herra! MAHLOW. Mutta kuinka on hän joutunut velkoihin?
KERTTU: Minun oma pikkuinen kullanmuruni! Hymyllä tulet sinä maailman voittamaan. Jos sinua joskus murheet kohtaavat, niin pudistat sinä ne päältäsi kuin kastehelmet. ALLI: Mitä sinä nyt puhut? Mitkä murheet? KERTTU: Ole onnellinen ja iloinen. Levitä ympärillesi lämpöä ja valoa. Mutta muistele joskus myös kaipauksella synkkää sisartasi. ALLI: Tietysti minä sinua muistan.
Kun minä olisin edes ollut niillä samoilla paikoilla, vaan kun minä olen tällainen kulkija...» »Minkästähden sinä sillalailla kulet?» »Kun minä olen kulkemaan luotu», huokasi nuorukainen ja jäi eteensä tuijottamaan. »Mutta missä sinä silloin olit...?» kysyi tyttö arasti, kuin hätäillen, ja katsoi häneen tutkivasti. »Kaukana, hyvin kaukana, älä kysy enempää en minä nyt enää kevättä muistele.
Ja jos sinua vastaan rikkonut olen ... niin elä sitä muistele siellä, minne nyt lähdet, ... sillä elämälle ei ole valtakirjaa kellään. Ja nyt saat jäädä hyvästi". Leiv ihmetteli, eikä tiennyt, mitä vastata; "hyvästi", sanoi hän, "minä teen, niinkuin sanoit"... Samassa huomasi hän ajatelleensa liian vähä isää.
«No anna hänen kestää se, äläkä enää muistele sitä asiaa!» huudahti Gabrielle vilkkaasti. «Minä olen samaa mieltä kuin Gabrielle», lausui äiti, «sillä naimisiin meno ainoastaan sitä varten, että pääsisi rouvaksi, saisi elatuksen, ja joutuisi «etat'iin», säätyyn tahi miksi sitä kaikkea sanotaankin, ei ole oikein ja sitäpaitse sinun asemassasi vallan tarpeetonta.
"Olisinhan minä voinut antaa sinun palaa Faesulaen luona Vitigeksen talossa. "Nyt siis sinun täytyy palaa ja sitäpaitsi tulevan lapsemme, jota olin jo edeltäkäsin kutsunut Vitigekseksi." "Tai Rautgundikseksi", lisäsi Liuta punastuen, hiipien aivan miehensä luo ja tarttuen hänen moukariinsa. "Muistele Rautgundiksen nimeä. "Muista emäntääni.
Minä sanoisin heille joka päivä päin silmiä, että he ovat pintapuolisia, petollisia ja huonoja ihmisiä." "Olet siis ennemmin kuukausimääriä ilman miestäsi." "Mieluummin olen hänestä erossa kuin hänen vuoksensa kierossa, ikävässä asemassa. "Oi, Vitigekseni", sanoi hän kietoen kätensä miehensä kaulaan. "Muistele vain, kuinka sinä minut löysit ja kuka olen.
Sanoipa eukko kerran: "luulenpa Johannes poikani auttavan minua kehräämässä", ja kumminkin valitti hän jälleen, että hän tänä talvena ensi kertaa ei enää niin alinomaa ja yksistänsä muistele Johannes poikaansa.
Ah, malta vähän! 'Minulla ei ole aikaa', vastasin minä; 'täytyy mennä kotiin'. 'Jos menet kotiin, niin vie terveisiä kullallesi', sanoi hän ja sitä ollen nyt tehnyt. Hyvästi, Jussi! Saas nähdä, jos pidät varasi tuolla herran alueella". "Jää hyvästi, pikku Katrini!" sanoi Jussi. "Muistele minua; Jos Jumala niin tahtoo, tulen kohta kotiisi ja silloin tuon hirven lahjaksi morsiamelleni".
Päivän Sana
Muut Etsivät