Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Minä muistan vaan, että valkoisen peitteen alla vuoteella, jonka ympäri kaikki oli sievän puhdasta ja raitista, näytti minusta se juhlallinen hiljaisuus, joka vallitsi asunnossa, makaavan ruumistuneena; ja että, kun hän tahtoi vienosti vetää peitettä pois, minä huusin: "voi, ei, ei!" ja pidätin hänen kättänsä. Jos hautajaiset olisivat olleet eilen, en muistaisi niitä tarkemmin.
Hyvä Jumala, kun minä ajattelen, että hän istuu nyt siellä neljän seinän sisässä, tylsänä ja toimettomana, hän, jota juuri nyt parhaiten tarvittaisiin. ALLI: Sinun rakas, rautainen miehesi! KERTTU: Muistatko sinä hänet? ALLI: Kuinka minä en häntä muistaisi
Kuka sitä muistaisi ja kuka muu siitä edes välittäisi paitsi ehkä minä?...»
Aina kun hän kiivastui, kiivastui hän syystä, sillä hän oli muka kärsinyt vääryyttä. Eikö hänellä esimerkiksi vaimoonsa nähden ollut rajoittamattomat oikeudet? Hän myönsi nyt, ettei niin ollut. Mutta kuinka kauvan hän sen muistaisi? Siksi kun jälleen saapui juovuksissa kotiin. Kirous! hän ärjäsi, mutta laski alas kohotetun nyrkin ja jatkoi kävelyään.
MARTHA. Minäkös niitä kaikkia muistan. ELISABETH. Jotain kumminkin. Koettakaa, ettekö voisi ? MARTHA. Hän vaan oli tuskainen kovin, että uhkasi jo mennä järveenkin. PASTORI. Siinä sen kuulet! MARTHA. Ka, minkätähden minä en muistaisi? Eihän siitä ole pitkää aikaa kulunut. PASTORI. Uskotko nyt? ELISABETH. Mitä meidän on tehtävä, Henrik? PASTORI. Menemme ulos etsimään, joka mies. Marthakin.
Astuessaan portaita alas hän hartaasti rukoili Jumalalta siunausta kaikille hyville ihmisille, mutta varsinkin hänelle, joka tuossa yksinkertaisessa vinnikamarissa asui, ja maailman silmiltä huomaamatonta elämäänsä vietti alttiiksiantavan rakkauden töissä. Ei hän täällä palkkaansa saisi, mutta haudan tuolla puolen Jumala totisesti häntä muistaisi; siitä Mari oli aivan varma.
Hän Kuusta jo jatkaa, Mars-tähtehen matkaa, hän tähdestä tähtehen karkaa, on kuin valovyössä hän vyöryisi yössä, ei muistaisi Maaemo-parkaa. Hän rientää, hän ryntää, kuin aura hän kyntää, kuin Kointähti itse hän koittaa, hepo henkivi tulta, uros kiiltää kuin kulta ah, kuulkaa, hän tähdissä soittaa!
Myrskyt riehuvat, sade lankeaa virtoina etelämaissa, mutta kaukana pohjoisessa peittää valkoinen lumi kuolleet kukat ja kuihtuneet lehdet. Joulu lähestyy: eivätkö enkelit muistaisi joulua! Kuinka voisivat ne koskaan unohtaa, että maailman Vapahtaja syntyi ikivalkeudeksi maan pimeimmässä yössä?
Minä muistelen Pirttilän Paavoa, jota turhaan kotoa tavotin, sillä hän oli mennyt maanviljelys-opistoon. Onnistukoon hänen pyrintönsä. Vierimän ukkoa, minun ensimmäistä tuttavaani tässä elämässä, muistan, ja Loviisaa, joka on jo muorivainajansa kokoinen. Kaikki he ovat hyviä, syntiähän tekisin, jollen heitä muistaisi.
Te saatatte jollekulle sanoa, että hän on varastanut hopealusikoita, se ei ole mitään siihen verraten, kun jollekin sanotaan, että hän on huono runoilija. "Hyvä herra, jos en muistaisi, että olen teidän talossanne..." "Se älköön teitä vähintäkään estäkö. Minun luonani on vieras herrana".
Päivän Sana
Muut Etsivät