Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
"Kyllähän linnut hyviä olisi, vaan sattui nyt niin kuiva rahasta; se tulee välistä katkelma minullekin", sanoi kirkkoherra avonaisesti. "En minä niistä rahaa tahdokkaan." "No, mitenkäs sitten?" "Meillä tuntuu olevan rästinä kirkkoherran saatavat." "Enpä häntä voi muistaa, mutta saadaanpa katsoa", sanoi kirkkoherra ja otti ylöskantokirjansa esille.
"Mitenkäs te surmasitte sisareni Margareta Timofejevnan?" Niin hän härnäili Martin Petrovitsh'ia, pyörien hänen edessään ja hihitellen. Kerran istui Martin Petrovitsh viileässä biljardihuoneessa, jossa ei vielä ollut kukaan nähny ainoatakaan kärpästä, ja jota Martin Petrovitsh, helteen ja päiväpaisteen ainainen vihamies, siitä syystä piti suuressa arvossa.
Likellä koulukartanoa seisoi soma kuusi- tai seitsenvuotinen poika. "Tule tänne, Jussiseni," huusi Matti, katsokaas, opettaja, tuo on minun. Pitäkää häntä vaan kovalla, kyllä hän on hyväoppinen, mutta monesti huolimaton. Anna kättä opettajallesi, häntä sinun pitää rakastaa. Mitenkäs vieraille sanotaan?" "Hyvä päivä," sanoi poika, rohkeasti kättä tarjoten.
"Jopas viimeinkin sieltä tulit!" huudahti hän, jonkun ajan kaivettuaan. "Ja nyt sinä ainakin olet omani," lisäsi hän samassa, vedettyään ison puukotelon kaivoksestaan. "Rahaa! Tuhansia, tuhansia!" jatkoi hän; "mutta mitenkäs jaksan tämän täältä kantaa pois?"
"Kuinkas muutoin, eipähän ilman, mitenkäs minä saisin omantuntoni vaikenemaan, jos en mitään koettaisi tehdä eduksesi", sanoi äiti. Hän lähti paikalla pyrkimään miehensä puheille. Hän meni lukitun oven taa ja rupesi sitä hiljaa kolkuttamaan, väliin tarkasti kuunnellen. Kun ei tuosta ollut apua, rupesi hän pyytelemään. "Mauno, Mauno, avaa ovi! Kuulitko Mauno?
Samassa hän katosi näkymättömiin ja samassa älysi Kaaprokin, mistä kautta hän osaa kotiansa, toisin sanoen pois metsästä... Niin, mutta siitä pitäin on hän yhä ollut alakuloinen". "Katsos tuota!" virkkoi Rietu, oltuaan kotvasen aikaa ääneti. "Mutta mitenkäs tuommoinen metsän tyttö saattaa sillä tapaa loitsia kristityn ihmisen? Ja eihän Kaapro totellut tyttöä?"
Joku oli innoissaan jo lahjoittanut koulun sijaksi maata, toinen hirsiä, kolmas tiiliä ja muita rakennustarpeita. Mutta sikseen oli asia aina jäänyt. "On tuumattuna kokkousta pittee siellä kylän kesken. Neuvoivat pyytämään Teitä pitämään. Kyllä myö matka maksettas." "Milloinka se pidettäisiin?" "No, tässä jonakuna pyhänä. Mitenkäs Työ joutasia?" "Vaikka viikko huomisesta." "Passoohan se."
Mutta sitten kuuluu talossa olevan tytär, kaunis ja nuori, oleskellut ulkomailla... Mitenkäs maisteri hänen kanssaan tulee toimeen? Sitten kuuluu heillä käyvän paljo vieraita, niiden joukossa tietysti runsas määrä nuoria neitosia siinä tulee seurustelemiset, siinä leikit, siinä monet muut semmoiset, joista maisteri kernaasti olisi poissa, mutta sehän ei sovi, joukkoon täytyy mennä. Ja hiis!
"Ristiä, sanoi kissa, kun jäälle kuoli", sanoi Jaakolan Jaska, ja käänsi risti "seikan" valtiksi. "Käy kautta, kun kuljet, sanoi Rosengren rahalle", "minä etu ja minä nakkaan", puheli "piippu-Annin" Pekka, kopeana puolestaan. Muut kaikki lakkasivat, paitsi Jaska ei. Hän pelasi mukana; ja mitenkäs kävikään. Ollista tuli taas pieti.
"Mitenkäs Te sitte elitte?" ... kysyi kappalainen taas eukolta, kun hän keskeytti kertomuksensa. "Sitten ne taas tulivatkin kovat ajat. Mies-vainaan velkamiehet rupesivat minulta ottamaan pois niitä vähiäkin viljoja, joita kesällä kasvoi. Sitten olisin minä jäänyt lapsineni leipäpalatta pakkasen käsiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät