Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Kun hevoset pääsivät ajotielle, joka oli täynnänsä harmaita palaneita sontakokkareita, palasi ukko portin luo ja kumarsi Nehljudofille. Olet kai meidän neitien veljenpoika? Olen kyllä, Terve tulemaasi, meitäkö tulit katsomaan? sanoi puheliaasti ukko. Niin, niin... No, mitäs teille kuuluu? sanoi Nehljudof tietämättä mitä puhuisi. Mitäkö kuuluu!
Luulevat, ettei köyhässä ole ollenkaan siveellisyyden tuntoa. Aivankuin ei palvelustyttö voisi puhtaasti rakastaa. RAHIKKA. Mitäkö se on? Rakastathan sinä minua? SELMA. No tietysti! RAHIKKA. Etkö sitten itse voi sitä tunnettasi selittää? SELMA. Niin no ! Miksikä en... Mutta onko se sanottu, että se juuri on sitä oikeata? RAHIKKA. Mutta selitähän. RAHIKKA. Riittää! Se se juuri ensi rakkautta onkin.
Topias oli nyrpeällä mielellä, sillä hän juuri pääsi pauhaamasta Josua. "Mitä poika on tänään taas tehnyt?" "Mitäkö tehnyt? Muistakoon joku toinen hänen työnsä, mutta en minä.
No, mitä mieltä hän on? Mitäkö? Niin, sitä ei monikaan tiedä. Mutta varmaa on, ettei hän saa siunaaman rauhaa. Etkö huomaa, että hän laihtuu ja käy päivä päivältä kalpeammaksi? BJ
"Toivon että aina olisin puhunut totuuden, jos olisi kysytty minulta", vastasi rouva Goldstraw, "ja tiedän että se ehkä onkin parempi minulle, ettei tuo salaisuus enään rasita mieltäni. Mitä se nyt hyödyttää että " "Mitäkö hyödyttää? Mutta, suuri Jumala, jos kertomuksenne on todenmukainen " "Olisinko nykyisessä tilassani sen teille kertonutkaan, ellei se olisi todenmukainen ollut?"
Oh! tiedäthän sen kyllä, Porthos, sanoi Aramis, kerroinhan sen sulle itsellesi eilen; mitäs tuosta enää puhutaan. Mitäkö enää, sekö sinun mielesi on! virkkoi Porthos. Vai ei puhuttaisi! saakeli! pianpa sinä asian heittäisit.
"En koskaan." "Eikö teidän mielestänne teillä koskaan ole ikävä kotonanne pappilassa?" "Ei." "Mutta mitä te oikeastaan toimitatte siellä koko pitkän päivän?" "Mitäkö minä toimitan?" sanoi Aino, ja katsahti ensi kerran ylioppilaasen hymyillen, sillä hän ei ollut koskaan kuullut niin kummallista kysymystä. "Niin, onhan siellä paljonkin toimittamista.
Mitäkö kuparisormuksella? virkkoi eräs pommerilainen salaperäisesti. Ole varma siitä, että jesuiitat sen tunsivat! Sormus oli suomalaisen noita-akan loitsima, ja niin kauan kuin se oli kuninkaan sormessa, ei häneen pystynyt rauta eikä lyijy. Mutta kas, hän kadotti sen, virkkoi kolmas, ja sentähden... Mitä se tuo pommerilainen potaattimaha puhuu? kivahti suomalainen vihaisesti.
"No, vaikka minä olen lakimies, Master Copperfield", vastasi hän, kuivasti irvistellen, "tarkoitan tällä kertaa juuri, mitä sanon". "Ja mitä katseellanne tarkoitatte?" vastasin tyvenesti. "Katseellani? No, Copperfield, ankarastipa tarkastattekin minua! Mitäkö katseellani tarkoitan?" "Niin", sanoin minä. "Katseellanne".
Ajatuksiinsa vaipuneena melkeinpä synkästi katsahti Saarakin välistä häneen. «Petrea», hän äkkiä lausui, «mitäpä sanoisit jos kohta odottamatta läksisin luotasi suureen maailmaan enkä milloinkaan enää palaisi?» «Mitäkö minä sanoisin?» vastasi Petrea purskahtaen itkuun, «ah, minä en sanoisi sanaakaan, vaan paneutuisin kuolemaan surusta!» «Rakastatko todellakin minua niin paljon, Petrea?»
Päivän Sana
Muut Etsivät