Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
TAHVANA: Ettäkö Jeremiasta löylyyttämään. SAMPPA: Juuri sitä, silakan kuristajaa. Opetetaan miestä rupeamaan toisten heiloja hyväilemään. TAHVANA: Se on oikein se; juuri kuin minun suustani sanottu. Jouduhan tänne! SAMPPA: Morjensta Kalle! Terve mieheen! KALLE: Terve, terve! SAMPPA: He Kukkolaan näet! Sinne sinun hempukkasi kosijaa tervehtimään. KALLE: Mitä tarkoitat? SAMPPA: Mitäkö tarkoitan?
Käskin häntä yösijaa hakemaan jostain talosta. Mutta nythän te nukutte taas, ettekä kuule mitään. Antti! Kyllä, kyllä... Yösijaa talosta... Niin ... hyvähän se oli... MATLENA. Meidän pitäisi mennä viemään häntä, jos saisimme hänet kiinni, hän oli niin huono. Mitä arvelette? Antti, vastatkaa! ANTTI. Mitäkö arvelen? En mitään. En yhtikäs mitään. MATLENA. Niin, te ette tiedä, mistä on kysymyskään.
Välskäri kohottautui, pudisti vielä kerran päätänsä ja kosketteli sormellaan ensin toista ja sitten toista luonta, joiden alta näkyivät siniset, lasiset, silmät. Ettepäs saa pelästymään, puhui mielipuoli, koko ajan syljeskellen välskäriin päin. No mitä? kysyi polisikomisarjus. Mitäkö? toisti välskäri. Ruumishuoneeseen se on vietävä. Onkohan se vaan ihan varma? kysyi komisarjus.
Niin minä myöskin tahtoisin sanoa hänestä pari sanaa. Pikku muijaseni, se on vähän hullua, että hän rupeaa juoksemaan täällä visiitillä luonasi ja ottaa semmoisen vanhan toverikannan, ikäänkuin olisitte yhdenvertaisia. Mutta mitäs se tekee? Mitäkö tekee? Etkö sinä ymmärrä kysymättä?
Mitä sinä vastasit? En minä juuri mitään ... minä olin hullu, hassu, mieletön ... vaan nyt minä menen ja sanon hänelle heti paikalla! Kuule, Elli, miksi sinä olet niin kiihkoissasi ... mitä sinä aiot hänelle sanoa? Mitäkö! Minä tietysti sanon, etten voi häntä koskaan rakastaa ... en koskaan ... ja nyt minä menen! Odotahan nyt ... elä mene ... rauhoituhan ensin ja istu tähän tuolille.
Kello on jo kuusi. SELMA. Kenraalska, saanko minä kysyä teiltä. Olettehan te niin oppinut ja tiedätte R. SILAN. Kysy, lapsukaiseni. Mitä tahdot tietää? SELMA. Mitä on rakkaus? R. SILAN. Mitäkö se on? Miksi sitä kysyi? Etkö itse tiedä? SELMA. Minä vaan luin äsken juuri erään kirjan R. SILAN. Minkä kirjan? SELMA. Paul ja Virginia'n. R. SILAN. Vai niin. Se on kaunis kirja, erittäin kaunis ja siveä.
"Ei Lailasta ole pelkoa." "Mutta etkö ole havainnut että Lailakin pitää hänestä?" "Sinä vaan luulet joutavia, vaimo." "Minä en luule mitään. Me naiset näemme semmoisissa asioissa paljon paremmin kuin te miehet. Sinä olet ollut sokea, kun et ole nähnyt mitään." "Mitä sinä sitten olet nähnyt?" "Mitäkö olen nähnyt! Olen nähnyt Lailan suuret silmät siitä asti, kun hän oli lapsi.
Jos uskaltaisin sanoa mitä minä luulen siitä asiasta... Mitäkö luulette? Sanonpa vielä enemmän: mitä tiedän siitä asiasta. Mitäkö tiedätte? Ja mistä olen aivan varmakin. Mistäkö olette varma? no sanokaapa. Sanon että minä tunnen tuon ylhäisen naisen. Te? Niin juuri, minä. Kuinka te hänet tunnette? Oh, herrani, jos luulisin voivani luottaa teidän vaitioloonne...
Mies tuli soihtu kädessä portista ulos, kulki yli pihan ja saapui huoneeseen. Hän oli vanha vanginvartija. "Mitä nyt? Puhu", huudahti Rautgundis nousten istualtaan ja rientäen etuhuoneeseen. "Kärsivällisyyttä kärsivällisyyttä! Salli minun ensin panna soihtu pois käsistäni. Kas niin! Mitäkö? Hän on juonut. Se teki hänelle hyvää." Rautgundis painoi kätensä sykkivälle sydämelleen.
Keksi joku syy, sano itsesi sairaaksi, tai jotain muuta semmoista. Mitä varten? kysyi Martha pelokkaasti. Hän jäi istumaan kädet ristissä polven ympäri ja katsoi ylös häneen melkein rukoilevasti. Mitäkö varten? Etkö sinä ymmärrä, ettei tämä käy laatuun. Minun on kiusallista tietää sinun olevan täällä. Martha oli murtunut. Vaihtelevat mielen liikkeet olivat kaiken päivää häntä raastaneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät