Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Tienon Onnetar ja ilon antaja, Kaikkein turva armahin oil Atalantta, Linnan emäntäinen antelias ain. Kovan onnen koito hänen portillensa Millonkana turhaan kolkuttanut ei; Portti aukeni ja ravinto ja suoja Vartoi vanhaa, vartoi lasta vienoista. Itse antoi ihanasta kädestänsä Aina antimensa nainen ylevä; Katso: usein lahjojansa jakellessa Likentää hän murehtivan pienoisen Polvellensa hellästi kuin oma äiti, Luoden kauvas katsantonsa riutuvan. Niin hän usein täällä katsahtavan nähtiin, Niinpä koska linnan tummas pylvästös Laulu heleänä kajahteli ympär. Kennen ääni kaikui? Ken tääl kirkasti
ELINA. Kohta on hän Tuonen vieras. Hänen luonnans kävin, Ottain hänest kyynelhaikeet jäähyväiset. ALMA. Oi! miks viivyn minä näkemästä vielä Elon aurinkoa hänen silmissänsä? ELINA. Sentähden jo riennä häntä katsomaan Ennen päivän laskuu. Tuossa hänen näen, Selvemmästi kuni millonkana ennen, Tuossa, tuossa ihan kuvattuna ilmaan, Lempeyttä täys; ja niin hän katoo taasen.
Ei tok' valkeutta mennehitten päiväin, Elämällä muotoo entisyyden ei; Sillon valtiatar aurinkona antoi Kaikkialle iloa ja lämmintä. Antaapa tok' impi anovalle aina, Mutta kylmä oli katse antajan. Eipä lemmekkäästi millonkana enään Pienoista hän sylihinsä viettele. Ja mi ennen hekumansa korkein täällä? Povellansa syleilyksen ahdistus, Koska lohdutti hän kärsimyksen lasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät