Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
TEUVO. Milloinka te jo lähtisitte? MAIJU. Niin pian kuin mahdollista. Vaikka tänä päivänä. Kahdentoista junassa? MAIJU. Kerkiäisittekö siksi? Kyllä minä olen valmis. TEUVO. Ja te olette tarkkaan punninnut asiaa? Ettette sitten kadu perästäpäin? MAIJU. En missään tapauksessa. Ymmärrättehän, ettei minulla ole muuta neuvoa. Joko kuolla ikävään taikka karata.
"Se paistuu tiehensä eteläpuolella viivaa... Minä lähetän pullon neilikka-airakk'ia, Jakobsen! hikoilemislääkkeeksi. Tule sitten luokseni kertomaan, auttoiko se!" "No hyvä, perämies! Hm ... milloinka me sitten, minä tarkoitan Alert'ia"... "Jopas tartuit, sinä"... Perämies iski silmää, Jakobsen iski silmää.
En mitään. Kas Vendell, milloinka sinä tulit? Ja näin varhain? Muutamia ihmisiä mainitaan aina sukunimellä, eikä kukaan, olipa kuinka hyvä tuttu tahansa, ota milloinkaan selkoa heidän ristimänimestään, yhtä vähän kuin he itse kellekään puhuvat omaisistaan, kotopaikastaan tai muista personallisista asioistaan. Semmoinen oli herra Vendell, nuori lääkäri, toveruudestaan ja hiljaisuudestaan tunnettu.
ANNA. Jos mitä ? MIINA. No, eihän se ollut muuta kuin pesusaavi, jota minun piti häneltä lainata, ei mitään muuta, sillä kun meillä on pesu ja ANNA. Pesu? Kyllä minä sinua pesen, valehtelija! Milloinka se on? MIINA. Ai, ai, älkää Jumalan tähden! Tänään, tänä iltana kello 7, mutta MIINA. Tuo kest , tuo pesu, piti minun sanoman. ANNA. Mitä? Onko teillä kestit tänä iltana? MIINA. Ei suinkaan!
"Mutta, Michel, milloinka sinä viimeinkin suostut viettämään tyttäremme kihlajaisia? Kohta on koko vuosi kulunut siitä kuin paroni Alfons pyysi Beatricen kättä ja sai lupauksen häneltä sekä meiltä. Mutta miks'ei voi asiaa loppuun ajaa?" Näin puhui Rauhalinnan vanha kreivinna miehellensä.
Sakris kuulosteli, paitahihasillaan, jäähtyneen kahvinsa ääressä. Viimein hän kysyi: Degerössä? Milloinka ... missä? Mimmi Rumfelt ilmaisi, että he lähtisivät Nelman kanssa tänä iltana Degeröhön. Olihan nyt juhannusaatto. Sakris hämmästyi: Juhannin aatto? Juhannin aatto ... kuinka se on mahdollista? Niin kuluu aika ulos ... minä en ymmärrä, kuinka se on kulunut ... tämän kesän alkupuoli.
Hän luuhisti lakkinsa samettia yhä huolettomamman näköiseksi ja alkoi vihellellen kulkea edestakaisin. Sattui paperossin pätkä tielle; hän potkaisi sen kenkänsä kärellä järveen. Milloinka ollaan Savonlinnassa? kysäisi hän perämieheltä. Perämies ei kiiruhtanut vastaamaan.
Milloinka ? Eilen illalla sain postissa kirjeen. Mutta nyt minun täytyy mennä sisään vieraiden luokse. Elkäähän vielä, kuulkaa kun sanon. Ettekö sitten enkö minä sitten voi olla minäkään apuna? Pyykinpesussa taikka semmoisessa? Kiitoksia, minulla on entiset pesijät. Huoneitten siivoamisessa, astiain kuuraamisessa, osaan minä tehdä jos mitä. En minä nyt tarvitse.
Voi noita ryysyisiä ihmishaamuja, joita nälkä kalvaa... Leipää, leipää! Eikö ole leipää? Nuo kaikki nälkään nääntyvät .... ja hauta mustana ammottaa ... niin mustana kuin yö... Verta ... voi, kun on paljon verta, eikä kukaan sido haavoja... Tulta siellä ja tulta täällä ... ja paleltaa! Tuli ei lämmitä, se ei luo valoa... Voi, milloinka tämä loppuu...?
Tuletko yhtä reippaana ja iloisena takaisin? kysyi täti, pidellen hänen kättään. Tietysti, hän nauroi. Milloinka? Vuoden päästä tai kahden. Sinne on pitkä aika, huokasi täti, päästäen hänen kätensä irti. Sanomalehdistä saatte aina lukea minusta sillä välin. Hyvästi, hyvää yötä. Hyvästi, hyvästi. Hän oli poissa. Huone jäi hiljaiseksi ja autioksi. Elottomuus oli kahta vertaa tuntuvampi kuin ennen.
Päivän Sana
Muut Etsivät