United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elä joutavia. Tuommoisesta en totta olisi millänikään. Olisit haukkunut hänet pahanpäiväiseksi ja lähtenyt tiehesi... Mutta elähän huoli, minä vielä kostan puolestasi. Millä sinä kostat? Sären ensi yön aikana tuon lankun. Hyi, koetapas. Ko-ko-koetapas, sanon minä. Häntä alkoi kovin nikottaa. Särettävä se on kumminkin, näethän kuinka on huono.
Koko etuseinä oli täynnä lasia sekä kultaa, kalliita kiviä ja myrhamia, timanttia ja punamaalia. Ei ollut sileää paikkaa, enempää kuin pappilan mampselin leningissä. Katolla oli tornia ja seipäitä kuin hyvässäkin sotalaivassa. Päivällisen syötyä sitte lähdettiin pois kaupungista katselemaan sen ympäristöä ja puistoja. Mutta en noista heidän puistoistaan ollut juuri millänikään.
Viimein Mari sitten kumminkin pääsi lähtemään ja minä jäin yksin kotiin lasten kanssa. Sain vaalia kaikkia kolmea yhtä haavaa, mutta sitä olin tehnyt monasti ennenkin. En siis ollut siitä millänikään, vaikka Lyyli oikein koetteli kärsivällisyyttäni äreydellään. En ymmärtänyt, mikä lasta vaivasi, ei hänelle kelvannut leikkikalut, ei hän välittänyt kuvakirjoista, ei ruuasta, ei mistään.
Tyhmä olin, kun en mennyt vainiopolkua, mutta siellä on niin paljo lokaa, etten viitsinyt. Mitäpä hänelle nyt sanon noh, sama se! En ole millänikään, se ehkä on parasta?» Vasta kun mies tuli lähelle, huomasi Hely hänet ja silmänsä säihkyivät. Hän katsoi suoraan tulijaan, lausuen: »Joko vihdoinkin luutnantti tulee?
Huoneesen tullessani huomasin hänen vaimonsa juuri asettavan pois käsistään lavendeli-värisen nais-vyöttimen, johon hän oli ollut korko-ompelua ompelemassa hopealangalla, ja minusta näytti viirustelma kypäriltä ja vaakunakilveltä". "En ole millänikään vaikka näette mitä työskentelen, kansalainen Lomaque", sanoi hän; "sillä minä tiedän että me voimme luottaa teihin.
Nyt saatte haukkua minua tästä puolin niin paljon kuin ikinä haluatte, en ole siitä millänikään. En virka en halaistua sanaa. Vähät minusta, iänlopusta, kunhan vaan pojalleni hyvin käy. MIKKO. No, no, en minä anna äitiäkään pahoin kohdella. KORTESUO. Enkä minä sitä teekään. Muistathan vaan, ett'et vielä hiisku tästä kenellekää mitään. HUSSO. En hiisku, en. Mitä minä siitä ennen aikojaan.
Viinikulaukset ja hedelmät otin, mutta en rahaa; vakuutin vain, etten olisi tapauksesta millänikään, jos vain vastaisuudessa saisin olla rauhassa rääkkäyksistä, johon ehtooni ukko ilolla suostui. Ruorivuoroni loputtua antoi hän minulle pari pulloa viinaa ja 2 naulaa sokuria sekä käski minun tarjoamaan miehistölle grogia. Minä otin lahjat ja poistuin kiittäen ja partaani naureskellen.