United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joudu nyt kiireellä pyytämään anteeksi Lapin emännältä ja Mikolta. Sietää se saada piiskojakin! pauhasi Lapin emäntä. Mokoma villimys, joka pian silmät puhkoo kaikilta! Piiskoja tietysti, mutta ensin anteeksi pyytää, selitti Liisan äiti. Liisa seisoi pystyssä ja uhkaavana, katsoen silmää räpäyttämättä Mikkoa.
Odota nyt siksi kuin tulen takaisin, jos sattuisin jotain saamaan kokoon." "Olethan saanut Pertun Mikolta rahaa hevosen ja hirsien väliä?" "Noo, sain minä 5 markkaa, mutta sillä olen ostanut kauppakalua." "Etkös sinä saanut makasiiniltakin jyviä?" "Sainhan tuolta 6 kappaa yhteensä, mutta..." "On vaan niin ilkeätä," pahotteli isäntä, "kun se on niin kauaksi jäänyt, unohtuukin pian..."
»Meneppäs nyt sinä pyytämään anteeksi, pyydä nyt kaikilta, Mikolta ensiksi», kehotteli äiti uudelleen. Liisa painoi silmänsä alas. Teki mieli pyytää, vaan hävetti. »Tule nyt ensin pyytämään Mikolta, jota sinä olet lyönyt, ja sitten äidiltäsi, kun olet vastustellut äitiäsi ja noitunut», sanoi Lapin emäntä. »Niin ja Mikon äidiltä myös, jonka kuullen olet pahanilkinen ollut. Mene nyt.» »Tule nyt.»
Kauwan aikaa ei nyt tarwinnutkaan odottaa wastausta, sillä jo ensimmäisessä postissa tuli taas Mikolta kirje Perälään.
Se ei kestä kauan, sanoi herra, otti kiikarinsa tupesta ja sillä kiikaroi pitkin linjaa tunturiin asti, missä valkeaksi veistetyt kepit näkyivät kuin suoraksi vedetty valkea lanka. Mutta nyt rupesi maa alenemaan, tunturi peittyi maasärkänteen suojaan. Ei ollut mitään kaukamerkkiä, vain muutamat lähimmät kepit olivat apuna. Työ vaati nyt Mikolta suurta tarkkuutta.
Nähtyään Mikolta puhdetyön loppuneen Auno nousi laittamaan illallista ja katsottuaan vasua huudahti: Voi, voi, miten tuli komea vasu! Sitten kun meillä on kolmekymmentä lammasta, niin kyllä vasu saa täytensä, ja eipähän se ääriään itke, jos se ei aina ihan kukkurina olisikaan.
HUSSO. Kuinka sanoit? JOHANNES. Syrjään siitä! HUSSO. Elä ylpeile liiaksi. Vähissä musta sika syö sinulta eväät. ANNA LIISA. Husso, mitä tämä tietää? Minä tuon sinulle terveisiä. ANNA LIISA. Keneltä? HUSSO. Vielä häntä kysyy. Mikolta tietysti. ANNA LIISA. Ne terveiset olisitte huoletta voinut heittää toiseen kertaan. HUSSO. Odotahan, kun kuulet. Siinä on vielä muutakin. ANNA LIISA. Mitä muuta?
Ei ole pahahenki! Hän rukoilee Jumalalta anteeksi, vaan ei Mikolta eikä Lapin emännältä. Hän tunsi kuin vihaa äitiäkin kohtaan. Ja kuin kostoksi hän ajatteli, että hän menee metsään ja eksyy sinne ja kuolee, niin saa äiti itkeä... Itkiessä siinä mieli sulautui. Hän nousi vintille, kulki perimmäiseen sopukkaan ja pani maata seinävierelle.
Siitä ruuna-asiasta puhumme sitten, kun tässä isommat kaupat ensin päätetään, sanoi Ledenberg ystävällisesti ja kääntyi Mikon puoleen, kun Mikolta ei ollut ensimäiseen kauppapuheeseensa kerinnyt saada vastausta. Mikko ei tuntenut mitään ihastusta Ledenbergin tarjousta kuullessaan. Koko asia jylähti oudosti mielessä ja tuntui vastahakoiselta.
»Pyydä nyt Mikolta anteeksi, kun olet Mikkoa lyönyt», sanoi Latun emäntä. »Syyttömästi lyönyt», lisäsi Latun emäntä. »Eihän Mikko tehnyt mitään?» »En», vastasi Mikko kysyttynä. Liisa samassa töykkäsi Mikkoa, niin että se hoipertui äitinsä syliin. »Seekatti!» sai vain Liisa sanotuksi ja yhä uhkasi Mikkoa vielä siihen äitinsä syliin kädet nyrkissä.